29: Ohjat käteen, katseet tulevaisuuteen

Tänään oli tyypillisestä perjantaista hieman eroava päivä, jollaisia toivon tulevan tulevaisuudessa enemmänkin.

Keskiviikkona juttelin osa-aikatyön/sunnuntaityön aloittamisesta ja pääsen ensi viikon sunnuntaina harjoittelemaan ja tutustumaan hommaan! Tänään tajusinkin preppauksen jo alkaneen, sillä autoin kaurojen jakamisessa. Tein myös tuttuun tapaan iltatallin eli hoitelin heiniä ja lattian lakaisua ja siinä samassa siistin hevosia vilteistä ja tallin lattiaa siinä lojuvista harjoista ja muista. En malta odottaa ensi sunnuntaita, sillä tallityöt ovat olleet itselle aina mieluisia, hienompaa on oppia niistä enemmän ja paremmin, sillä omat taitoni ovat aika itseopittuja ja usein "ei-niin-oppikirjasta".

Tänään menin Josefine-nimisellä tammalla eli ratsu vaihtui viime viikosta. Josefinella menin vajaa vuosi takaperin viimeksi ja silloinkin vain muutaman kerran, jolloin en ehtinyt tutustua heppaan kovinkaan hyvin. Lähdin ratsaille siis loppuen lopuksi ilman ennakko-odotuksia ja luuloja. Mulla on tapana, että menen jok'ikisen hevosen selkään ilman negatiivisia odotuksia - erityisesti uusien hevosten. Muodostan mielipiteet sitten omista kokemuksista mieluummin, kuin huhujen perusteella.

Josefine

Josefine osoittautui osittain sellaiseksi, millaiseksi sen muistin ja millaiseksi sitä on minulle kuvailtu. Päällimmäisenä ominaisuus vaikea, sillä sitä tamma on. Ensimmäisten käyntiaskelien jälkeen iski huvittunut kauhistus, sillä satula oli ihmeellisen pieni vaikkakin tiivis istua ja askeleet olivat kuin ponilla! Pieni käyntiaskel oli niin kaukana Londan pehmeästä ja kissamaisesta askelluksesta. Totuttelu jatkui ja käynti osoittautui ihan todella kehittäväksi. Alkukäynneissä keskityimme omaan istuntaan ja istuinluihin kuten myös jalalla ja käden tuella kootun käynnin löytämiseen. Josefine kipitti alkuminuutit mutta ihmeen kaupalla löysimme tasapainon ja askel saatiin hieman rauhoitettua.

Ravi ja laukkatyöskentelyt jatkuivat oman istunnan hallinnan parissa ja kädet pysyivät Jossun kanssa yllättävän hyvin paikallaan, mikä on siis ollut se minun ongelmakohtani jo todella pitkään. Ravissa hyvä fiilis löytyi yhtä ihmeellisesti yllättävän nopeasti, olin nimittäin valmistautunut taistelemaan Jossun etuosan hallinnasta koko tunnin. Huvittuneisuutta mussa aiheutti jälleen Josefine, kun se niin kovasti tahtoi hangoitella työntekoa vastaan vetäen päätään niin, että ohjat karkasivat. Pysyimme samassa kootun tapaisessa työskentelymoodissa koko tunnin, mikä sekin onnistui meiltä ihan hyvin. Tuskin meidän menomme kouluratsastukselta näytti mutta olen tyytyväinen niihin muutamaan hetkiseen, jotka mätsäsivät meidän kahden kohdalla.
Opettajalta löytyi tunnin aikana tosi osuvia kommentteja muunmuassa jälleen siitä, etten ole vieläkään tarpeeksi "hyökkäävä" tai lempeämmin ilmaistuna aktiivinen selässä. Annan hevoselle tilaa ja olenkin aina ratsastanut "hevosystävällisesti" missä on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Itsellä ne huonot puolet korostuvat samoissa asioissa jumittamisessa kuten juurikin siinä vaikuttamisessa. Ehkäpä mä joku päivä löydän sen punaisen langan ja kultaisen keskitien, mistä puhutaan aina. Innolla odotan kuitenkin ensi perjantaita!