perjantai 25. heinäkuuta 2014

12: Vakavasti otettavaa leikkiä


Pitkästä aikaa Blogger ja lukijani! Viikonpäivät ovat vierähtäneet ja mä olen aivan unohtanut, että lupailin teille postausta kisoistani. Valitettavasti päivä meni kaikkea muuta kuin putkeen, mistä syystä siitä kirjoittaminen ei ole oikein tuntunut mieluisalta. Yhden kuvaajan kuvat on myös vielä saamatta, siksi olen myös viivytellyt. Nyt annan kuitenkin hieman palautetta, jottette aivan jää postausta ilman!

Kisa-aamu lähti normaalisti käyntiin, kun heräsin aikaisin aamulla ja tarkistin tavarani ja lähdin matkaan. Aamu eteni letityksellä, kisamaksun maksamisella, radan kertaamisella ja ainaisella jännityksellä. Helppo C oli ensimmäinen päivän luokka ja minä olin lähdössä ensimmäisenä. Unohdin kuitenkin ajankulun (sillä minulla ei ollut puhelinta, jonka olin unohtanut autoon ja jossa oli aikatauluni!!), kun olimme kertaamassa kentällä ystäväni kanssa rataa. Kun tulin sisälle huomasin, että minun pitäisi olla kävelyttämässä hevostani 10 minuutin päästä eikä minulla ollut edes varusteita itselläni päällä. Tämä päättyi siihen, että tein Cabun otsanupin (jota en ollut vaivautunut tekemään aiemmin,sillä hevonen viskoi päätään) kentällä ja jouduin jättämään saappaideni vetoketjut hieman auki, kun ne eivät menneet paksujen kisahousujeni takia kiinni. Pääsin hevoseni selkään ja olin jo silloin kuollut siihen helteeseen. Alkuverryttelyni meni suoraansanoen surkeasti enkä pystynyt aikaisemman stressini takia keskittymään. Hevonen antoi kuitenkin kaikkensa ja viimeiset verryttelylaukkaympyrät olivat jo (opettajan mielestä myös) ihan kohtuullisia!

Pääsimme radalle ja vaikea fiilis matkusti mukanaan aitojen sisään. Cabu oli radan aikana ok, mutten itse keskittynyt ja tiet menivät huonosti. Cabu ei suostunut kääntymään ja olemaan suora, vaikkakin pysähdyksemme ja askellajista hidastumiset olivat mahtavia! Olen ylpeä hevosesta myös, sillä tällä kertaa olimme radalla aktiivisempia ja heppa eteni askelillaan! Olemme kehittyneet Cabun kanssa ihan hurjasti, etten taida sitä itsekään vielä käsittää. Pöytäkirjan tulokset olivat kuitenkin huonot ja tuomari olikin tiukkaa laatua. Prosenttimme olivat 53,9% ja pisteitä en nyt muistakaan. En tästä kuitenkaan lannistu, treenaan vain entistä kovemmin ja ensi kerralla ehkäpä muistan puhelimeni...


Pahoittelut videolaadusta...!

Seuraava asiani tähän postaukseen on eilinen tuntini, jonka olin ansainnut talutuksilla! Menin (taaas) Cabulla ja tunti oli aivan mahtava! Vaikka kohta alkavat jo seniorivuoteni, leikimme poni&hevosporukallamme klassisia heppaleikkejä, kuten viestiä ja hippaa! Tunnilla mennään yleensä ilman satulaa ja niin oli tälläkin kertaa, kerta oli Cabulle ensimmäinen laatuaan. Ruunapoika on tätiratsujen suosikki ja muutaman vannoutuneen kisaajan (kuten myös minä) treenihevonen, joten sillä ei kukaan ole talliltamme vielä mennyt ilman satulaa. Heppa pärjäsi hienosti ja löysimme jopa siitä sen sisäisen leikkihepan!

Lopputunti mentiinkin sitten rennosti pitkin ohjin, lopulta taivuimme jopa naistensatulaan!



Kuvauksellinen Cabu, luonnollisessa olomuodossaan!

Tässäpä kaikki tältä kerralta, seuraavaksi tuleekin kuvia Einolan valmennusleiriltä, Imatralta!
p.s. kuvat eivät suostu keskittymään, pahoittelut jos jonkun visuaalista silmää kyrpii :(

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

11: Unelmia ja muistoja

Tämä viikko on ollut tehokas! Ratsastin myös tänään ja sain käytettyä viimeisen leiriohjauksesta ansaitun tunnin ennen kisoja. Kaksi kertaa viikossa ratsastaminen ei ole niin rankkaa mitä voisi olla, vaikka alla onkin tällä kertaa ollut kaikkea muuta kuin helppo hevonen. Menin jälleen Cabulla, joka oli toki loogista ennen kisoja.


Tuntini oli tällä kertaa kokeneempien senioreiden tunti toisin kuin maanantaina, jolloin olin karkeasti yleistettynä C/B tasoisten junioreiden tunnilla. En miellä itseäni vielä senioriksi laisinkaan, vaikka minulla on kohta enää yksi kausi jäljellä juniorina. Tunsin kuitenkin sopivani senioritunnille ja pysyin taitavien ratsastajien mukana. Ehkä minusta on vihdoin tulossa yksi taitavista(?).


Aloitimme tunnin taivutuksilla ja uran sisäpuolella ratsastamisesta. Cabu oli ihanan aktiivinen ja alkujäykkyyksien jälkeen hyvä myös taipumaan. Ruunapoika oli aivan mahtavan yhteistyöhaluinen tänään ja antautui avuilleni ihanasti! En osaa kuvailla sitä ihanaa tunnetta mutta osa teistä varmasti tietää sen mahtavan fiiliksen, kun hevonen on yhteisessä sävelessä kanssasi ja tekee pyytämäsi asiat innolla ja nöyrästi kulkien myös onnellisesti pyöreänä. Tänään saavutin tämän fiiliksen, en kokoaikaisesti enkä helposti ja nopeasti mutta eihän se yleensä niin menekään. Olen ylpeä Cabusta ja olen ylpeä itsestäni - näytimme niille senioreille, että kyllä mekin osataan!


Lauantain kisoja valmistelin Cabun kanssa siten, että harjoittelimme pysähdyksiä ja aktiivisia nostoja. Itseasiassa nostot sujuivat todella mahtavasti! Cabu oli joka jalasta aktiivinen ja meni mukavan rennosti eteen, varsinkin raviin menoissa. Pysähdykset ovat yhä vaikeita ja niissä kuluu kauhean pitkä matka mutta kyllä me sinne joku päivä pääsemme. Kisaradan pysähdys on pelottava mutta jos aloitan tarpeeksi aikaisin saatan osua kohdalle.


Jatkoimme tuntia laukassa ja Cabu osoittautui innokkaaksi. Se pysyi kuitenkin lähes kokoajan rentona ja olin tyytyväinen laukkoihimme! Välillä hallinta oli turhan paljon hepalla itsellään mutta suurimman osan ajasta laukka sujui hyvin ja se eteni mahtavasti! Lopetimme tunnin ravipidennyksiin, jotka jäivät meiltä vähän huonoiksi ja lähinnä enemmän lisäyksiksi kuin pidennyksiksi.

Jälleen kerran ei kuvia juuri tältä ratsastukselta, mutta kirjoitusta saavat värittää ihanat aikaisemmat kuvat minusta ja Cabu-pojasta! :)

Viimeiset lauseet tästä 11. blogipostauksesta pyhitän ensimmäiselle rakkaudelleni, tasan vuosi sitten menehtyneelle ihanimalle ruunapojalleni. Ikuiset syvän rakkauden halit ja turpaan suutelut, kiitos niistä kahdesta mahtavasta vuodesta Domani. Olen kiitollinen antamistasi opetuksista ja sinun kanssasi kasvoin kiinni hevosmaailmaan <3 !


maanantai 14. heinäkuuta 2014

10: Kisaajan muistilistat

Tänään ratsastin pitkästä aikaa. Viime viikolla sain huomata tallini ilmoitustaululta, että listoihin oli ilmoitettu alustavat kisaratsut. Olen menossa tämän viikon lauantaina, 19.07. C-merkkiluokkaan.

Tänään ilmoittauduin puhelimitse tunnille ja tallille saavuttuani sain kuitenkin kuulla, että ratsastaisin Cabulla! Se ei muussa tapauksessa olisi merkinnyt kisaratsua, mutta näin kisojen alla se oli aika selvää. Varmistuksen sain, kun kysyin opettajaltani tunnin lopuksi. Menen siis ihanalla Cabulla kisoihin lauantaina!

En saanut tunnista kuvia mutta otimme pari ihanaa kännykkäkuvaa ulkona pesemisen jälkeen, tunnin loputtua. Cabu oli oma itsensä tunnilla, ennen sitä ja sen jälkeen. Oma jyrämäinen, kovapäinen ja isoliikkeinen itsensä. En voi valittaa, siihen persoonaanhan minä rakastuin. Tunti oli vaativa ja lyhyitä mahtavia pätkiä varjostivat paineet ja ärsyttävät erimielisyydet.

Aloitimme tunnin käynnin eteenpäin ratsastamisella ja Cabu vastasi pohjeapuihini aivan mahtavasti! Olin todella yllättynyt, että se hurjan painostavasta ja seisovasta ilmasta huolimatta tahtoi olla minulle mieliksi ja liikkua. Kun keräsimme ohjat aloitimme usealla voltilla uralla. Cabu on hyvin pitkärunkoinen ja -kaulainen ruuna, joten kokoaminen ei ole mikään 10 minuutin juttu - aloitimme siis aika leppoisasti, tiesin kokemusta ettei peräänanto tulisi muutenkaan nopeasti ja vaivattomasti toisin kuin joillain hevosilla. Teimme voltit molemmissa suunnissa niin ravissa kuin käynnissäkin. Cabu tuntui ihan kohtuulliselta vaikka olikin vaikea saada kontrollia siitä molemmin puolin. Lopputunnista teimme siirtymisiä ensin käynnistä raviin ja sitten ravista laukkaan. Laukassa teimme vielä laukanlisäyksiä kaksi kappaletta joka pitkällä sivulla. Ennen laukkoja olin onnistunut hienosti ratsastamaan Cabun jälleen kerran todella kovasuiseksi. Hups! Laukat koko uralla olivat kuitenkin yllättävän hyvät ja ruunapoju ei tunkenut turpaansa kohti maata. Laukanlisäykset olivat aivan mahtavia siinä miten mahduin niitä tekemään - Cabulla on matkaavoittava laukka! Kiinniotto oli vaikeaa mutta onnistuin siinä kuitenkin. Lopputunnista teimme vielä diagonaalilinjoja ja ravinlisäyksiä niillä. Ne jäivät aika vaatimattomiksi Cabun haluttomuuden takia mutta ensi kerralla sitten tarkemmin!

Muistilistani kisoihin:

#1 - Ole kevyt.
Cabu on kova ja vahva, en siis itse voi olla sellainen. Unohdan usein Cabun kanssa hellittää ja poistaa painetta suulta. Cabun kovasuisuuteen auttaa itseni rentouttaminen ja pohkeella eteen ratsastaminen. Kun olen itse kevyt, ei Cabukaan paina niin paljoa. Se auttaa ehdottomasti yhteisen sävelen löytämistä.

#2 - Tasapainota
Cabu on taipuisa mutta iso hevonen. Minun täytyy siis muistaa myös tukea sitä oikein, jotta menomme on tasapainoista. Jotta hevonen olisi tasapainoinen täytyy itsenikin olla. Oma tasapainoni on haussa vielä isoilla hevosilla, joten minun täytyy erityisesti kiinnittää huomiota asentooni selässä ja joka askellajissa. Cabun kanssa käteni valahtavat usein matalalle joka taas johtaa siihen, että annan itseni mennä etupainoiseksi. Tämä johtaa hevosen etupainoisuuden korostumiseen.

#3 - Muista mennä eteenpäin!
Cabu on hienoliikkeinen hevonen, jolta onnistuvat komeat, isot ja korkeatkin liikkeet. Kouluradalla unohdan usein kuitenkin hevosen keskittyessäni niin tarkoin itseeni. Cabu on jokaisessa kisastartissamme jäänyt alitempoiseksi ja jaloista laahaavaksi. Näissä kisoissa tämän hyvän temmon säilyttäminen ei tule olemaan helppoa radan takia mutta aion todellakin parantaa viime kerroista!

(Tietenkin aion myös keskittyä hyviin töihin ja ratsun lisäksi omaan asentooni. Nämä kolme asiaa kuitenkin kokoavat meidän kahden ongelmakohdat aika hyvin ja siksi minusta niihin on hyvä tarttua.)


Kiitos kuvista Kiralle !

perjantai 4. heinäkuuta 2014

09: Kohti kisoja

Heipä hei rakkaat lukijat ja vierailijat!
Kuten lupasin, päivittelen teille pitkästä aikaa ratsastuksiani. Viime aikoina hevoselämäni on ollut isolla paussilla - valitettavasti - sillä muita menoja ja mökkeilyjä on ollut. Eilen ratsastin pitkästä aikaa ja ilmottauduttuani kisoihin oletin, että menisin kisaratsullani mutta alleni päätyikin Beethowen.

Beethowen on tallimme estehevonen, siis sellainen hevonen, joka ei oikeastaan kouluratsastuksessa juurikaan loista vaan on kotonaan esteillä. Beethowen, tutummin Pentti/Putte/Pena, on hieman yli 150cm korkea andalusialaisruuna ja omistaa korkeat askeleet, jotka eivät kuitenkaan mene lainkaan eteenpäin. Vaikein askellaji on käynti, joka varmasti näkyy videolla, jonka olen teille tehnyt! Beethowen on todeelllaa hidas, herkkä suustaan ja päästään eikä ole helppo kannustaa kulkemaan. Ruuna on kuitenkin itselle tosi rakas hevonen ja aina yhtä mahtava haaste!
Tunnilla teimme paljon ympyrätyöskentelyä ja laukannostoja. Tunnilla oli lisäksemme muita hitaita ratsukoita, joten tehtävät olivat meillekin oivallisia. Lopputunnista yhteinen sävel löytyi ja viimeiset 15 minuuttia olivat puhdasta taivasta hevosen selässä! Viimeiset laukat Beethowen kulki kauniisti pyöreänä ja tunsin läpi hevosen, että se otti kaikki jalkansa mukaan ja laukkasi. Laukan jälkeiset ravit olivat myös ehdottomasti päivän ryhdikkäimmät ja mahtavan lopputunnin päätteksi ruuna sai kyllä runsaat taputukset ja halit!

Pitemmittä puheitta, enjoy the video!
Kiitos tämänkertaiselle ihanalle kuvaajalle, Sofialle!