lauantai 30. elokuuta 2014

19: Petrausta

Eilen ratsastinkin jälleen ja positiivisena yllätyksenä huomasin tuntilistoista, että meillä alkoi kuin alkoikin estekausi jo nyt! Olen onnellinen, sillä nyt kun kausi on näin aikaisin saatamme päästä hyppäämään ulos, jos säät sallivat.

Ratsastan Petrus-nimisellä hevosella, joka onkin aivan uusi tuttavuus minulle, kuten myös Leppävaaran tallille. Petrus saapui tallillemme vajaa puoli vuotta takaperin ja on siitä lähtien hurmannut ratsastajia - minut mukaanlukien - sympaattisuudellaan. Petrus on vasta 7-vuotias ja muistan sen päivän, kun se saapui tallillemme. Se oli lauantai. Muistan, kuinka hevostraileri ajoi lähellä tallia ohitseni ja ihmettelin, miksi traileria tuotaisiin meille. Vaunusta paljastuikin uusi tuntsari, Petrus!


Estekausi käsittää kaksi puomituntia ja kaksi estetuntia. Tunnilleni on siirtynyt tavoitteellisempia junioriratsastajia, mikä tarkoittaa sitä että esteilläkin meiltä aletaan vaatimaan entistä enemmän! Olen siitä todella tyytyväinen, sillä ratsastan kehittyäkseni.


Puomituntimme alkoi ravi- ja laukkatyöskentelyillä esteistunnassa, jossa ollaan siis lähempänä hevosta kuin kevyessä istunnassa. Estekaudet ja erityisesti puomitunnit ovat huonoja nilkoilleni, jotka ovat olleet nuoresta pitäen rasitusherkät. Ne kipeytyvät lyhyistä jalustimista ja kevyen istunnan tuomasta paineesta. Selvisin kuitenkin harjoituksista ja venyttelin nilkkoja tunnilla aina kun mahdollista. Petrus tuntui alusta lähtien mahtavalta mutta todella erilaiselta kuin muut hevoset joilla olen ratsastanut. Ruuna oli todella herkkä edestä, mutta turtui pohkeelle nopeasti. Silti vaikka heppa oli herkkä se ei vältellyt tuntumaa vaan yksinkertaisesti kuuli ja tunsi jokaisen otteeni todella hyvin.

Oli oikeastaan mukavaa vaihtelua, ettei tarvinnutkaan keskittyä etupään tapahtumiin vaan takapäähän ja jalkoihin (toisinkuin siis Cabulla, joka on niin painava edestä). Petruksesta huomasi, että se on nuori, sillä se usein unohti pystyvänsä moniinkin asioihin ja luovutti, jos sitä ei kannustanut eteenpäin. Sen hiippailevat ja matalat askeleet jäivät usein hitaiksi mutta ainakin opettajan kommenttien perusteella meno parani pitkin tuntia. Nuoria hevosia on minusta kuitenkin mahtava ratsastaa.

Teimme tunnilla puomitehtäviä, joissa oli ajoitetut laukannostot ja ravi- tai laukkapuomit. Ensimmäisen tehtävän puomit olivat joka toinen eri päästä korotetut (tosin vaatimattomasti) ja toisessa tehtävässä laukkapuomit innariväleillä. Ensimmäinen tehtävä sujui paremmin kuin toinen, sillä en saanut aluksi laukkaa pyörimään niin, että olisimme edes päässeet laukassa puomien yli. Petrus oli kuitenkin ihanan yritteliäs ja viimeiset kerrat sujuivat jo hienosti!

Laukannostot ja laukkatyöskentely oli ihan mahtavaa treeniä juuri meille, sillä olen nähnyt kuinka vaikeita nostot olivat Petrukselle silloin, kun se saapui ja vielä nykyäänkin ne ovat "vaivalloisia". Petrus ei taida tajuta, että laukka nousisi vaatimattomamminkin ja rennommalla selällä se olisi helpompaa... tästä on kuitenkin hyvä lähteä treenaamaan!


Linkki videoon

p.s. Postausta tulossa juniorihubertuksesta tasan viikon kuluttua!

torstai 28. elokuuta 2014

18: Sateen sattuessa täytyy suojata

... tahdon tavalliset hautajaiset. Tätä biisiä kuunnellessa lähden kirjoittamaan tätä postausta.

Syksy onkin iskenyt Suomeen, vaikken sitä tahtoisi myöntääkään. Vettä sataa kuin saavista kaatamalla ja salamointi on tullut tutuksi niin hevosihmiselle, kuin tälle koirakaverillemme katon alla. En voi sanoa, että Nella olisi niistä kovin innostunut - ehkä hyväkin niin.

Kausituntini hevosten parissa ovat lähteneet hyvin käyntiin. Kaksi vanhaa tuttua on toiminut ratsuinani viimeisen kahden viikon aikana ja onnekseni voin todeta, että esteratsastusjaksomme alkaa pian! Toivottavasti sää tasaantuisi ja pääsisimme hyppääämän ulkosalle :)

Ensimmäinen vanha tuttu kaksi viikkoa sitten olleelta ratsastustunnilta on CABU.
Ratsastimme kentän pohjan lainehtimisen takia maneesissa, minkä takia kuvien laatu on sen mukainen. Teimme tunnilla kuitenkin paljon siirtymisiä ja suoruustyöskentelyä, niinkuin jo aikaisemmin. Teema on itselle vaativa, sillä hevosen puhtaasti suoraksi ratsastaminen on todella vaativaa. Olen myös itseäni kohtaan vaativa. Ratsastimme tehtäviä myös ilman jalustimia, mikä oli Cabun kanssa ihanaa ja miellyttävää.

Tunnin plussat:
+ Löysin oman tasapainoni
+ Cabu oli lähes suora hetkittäin

Tunnin miinukset:
- Ratsastin Cabun kovasuiseksi, kun jäkitin vastaan liikaa huomaamattani
- Annoin Cabun mennä todella pitkällä kaulalla (liian pitkillä ohjilla)

<3
Tunti aloitettiin laamaillen, onneksi tästä päästiin edes vähän rennompaan moodiin...


Kuvat Kiran käsialaa
Lauantaina ratsastin JOLLY JUMPERIN kanssa.
Olin yllättynyt ratsustani, sillä tunti oli korvaustunti ja yleensä korvaustunneilla saan jämähevoset. Ehkäpä Jolly olikin jäänyt jäljelle, eikä sille ollut löytänyt sopivampaakaan ratsastajaa. Olin kuitenkin myös positiivisesti yllättynyt, sillä yhteinen ratsastuksemme oli jäänyt hieman negatiivisiin tunnelmiin ja olin lauantaina aivan valmis parantamaan tulosta! Onnekseni niin siinä myös kävi!!
Tunti oli aivan järjettömän opettavainen, mahtava ja työteliäs. Jolly oli yhteistyöhaluinen, rento ja aktiivinen. Olin itse tasapainossa selässä ja osasin vihdoin pitää gramaaneja kädessä! En voi kuitenkaan sanoa, että Jolly olisi ollut alusta lähtien selästä täydellisen rento ja kahden ohjan välissä - ehei. Se kiemurteli alkutunnin ja kesti pitkän aikaa kun se lopullisesti luotti käteeni, mikä oli tänään vakaampi.
Teimme tunnilla pohkeenväistöjä ja laukannostoja käynnissä. Jolly yllätti minut hyvillä väistöillään :)

Tunnin plussat:
+ Lopputunnin ahaa-elämykset
+ Tasainen käsi
+ Erittäin hyvä laukkatyöskentely
(+ Sympaattiset laukannostot käynnistä)
+ Rennot ja letkeät ravisiirtymiset

Tunnin miinukset:
- Ohjaamisongelmat (erimielisyyksiä suunnassa laukassa)
- Emme mahtuneet laukkaamaan uraa pitkin

Voisin hypettää tätä tuntia maailman ääriin, mutta annan kuvien puhua puolestaan! Kiitokset kuvista --> Sofia

Hups, ohjat kädessä...!
Heppatytöllä hymy herkässä kun tuntuu niin hyvältä!

<3
Tunti päättyikin siihen, kun Jollyn kanssa saatoimme tuntilössin takaisin kentälle, missä paremman sään ansiosta seuraavat tuntilaiset pääsivät aloittelemaan!

Viime perjantaina menin uudestaan Cabulla, tunti oli hyvin samantyylinen kun viimekertainenkin. Ratsastin Cabun taas kovaksi ja painavaksi. Ruunapoitsu oli harvinaisen vaativalla tuulella ja selvästi väsynyt aikaisemmasta tunnista, jolla ratsastaja treenasi kisoihin. Cabu ei kuunnellut minua juurikaan ja meni oman mielensä mukaan vaikka kuinka pungin painoavuilla ja vein käden johtavana. Askellajit olivat kuitenkin aktiiviset viime perjantaina ja olen siihen tyytyväinen! Oli myös miellyttävää kuulla opettajalta, että erimielisyytemme eivät kuitenkaan näkyneet ulospäin (siltä tosin tuntui!).

Tältä tunnilta onkin sitten vain huonohkoja videonappauksia, enjoy:


keskiviikko 20. elokuuta 2014

17: Potta, huopa & housuja paidan perään

Kuten useimmat meistä hevosharrastajista, minäkin unelmoin kalliista ja kauniista ratsastustarvikkeista, jotka päällä voisin harrastaa hyvin mielin, turvallisesti mutta myös hyvältä näyttäen. Olen itse visuaalinen ihminen, minkä takia pidän kauniista asioista mutta voin myös myöntää olevani nykyajan teinien tapaan materialistinen. Useimmiten hienot ratsastusvaatteet -ja varusteet ovat vain kalliita ja tämän takia en kovin montaa "hienoa laatutuotetta" tai "massaratsastajamerkkistä tuotetta" omista. Itse en ymmärrä tiettyjen merkkien viehätystä vaan ihastun tavaroihin ilmankin.

Ensimmäisenä voin mainita ikuisen rakkauteni Kingslandin kisapaitoja kohtaan. Unelmoin paidoista, sillä niissä on ihana tyyli, kauniit värit ja mielenkiintoisia muotoja. Silti ne pysyvät tyylikkäinä. Ainoana miinuksena mainitsisin KL:n massamaisuuden, mikä ei minua tosin haittaisi, jos joku päivä ostaisin paidan tai muun vaatteen Kingslandilta.

Seuraavaksi kypärät. Iso ja tärkeä osa ratsastusta, turvallisuuden tukipilari ja monen taitavamman ratsastajan vitsaus. Mielipiteeni on, että kypärää pitää pitää päässä - ratsastaessa. Tämä postaus on kuitenkin suosikkikypäriäni varten ja itsehän ratsastan Halorider-nimisellä kypärällä, joka on hintalaatusuhteeltaan hyvä ja halpa. Se ei kuitenkaan täysin sovi päähäni. Sitten kun oikea aika koittaa ja minulla on varaa (tai tarve), aion ostaa oikeasti hyvän kypärän. Lempimerkkiä kypärissä minulla ei oikeastaan ole, sillä en ole kypäriin kovinkaan tarkkaan perehtynyt. Charles Owenin klassikkokypärät miellyttävät silmääni, uudemmat mallit vähemmän. Jos ja kun päädyn uuden kypärän hankkimaan, se tulee luultavimmin olemaan hyvin samantapainen kuin CO:n Wellington classic. Pidän nahkaremmin ja kauniin sametin yhdistelmästä!

Sporttisemmista kypärämalleista GPA:lla ovat kivoimmat mutta eniten pidän Mountain Horsen Aero Pro-nimisestä kypärästä. Malli vaikuttaa todella käytännölliseltä ja kauniilta päässä.
Minun on tosin vaikea arvioida kypärien ominaisuuksia, sillä Charles Owenin Wellington on ainoa muista kypäristä (kuin omani), mitä olen pitänyt edes päässäni. Siksi arviot perustuvatkin kirjoitettuihin tietoihin, ystävien kokemuksiin ja ulkomuotoon.
Erilaiset ja monenväriset ratsastushousut ovat myös yksi intohimoistani. Omistan tällä hetkellä kolme paria housuja, mustanharmaat "farkkuiset", vaaleansiniset ja vaaleanruskeat (+ kisahousut). Pidän kaikista housuista mutta mustat istuvat minulle parhaiten, vaaleat vähiten ja niitä käytänkin vähemmän. Rakastan housuissa koristeellisuutta, matalahkoa vyötäröä ja sitä, että niissä on taskut. Itse käytän aina kokopaikkaisia housuja. Housuissa tyyliäni edustavat eniten merkit B Vertigo & Esperado.



Myös hevosen varusteissa rakastan koristeellisuutta ja yksityiskohtia. Satulahuopien ostaminen on ykkösenä listallani hevostarvikkeissa. Satulahuovilla on suuri merkitys, niitä saa ihanissa väreissä ja kauniin brodeerauksin ja koristein. Erityisesti satulahuopien kustomointi vaikuttaa mahtavalta, aionkin jonain hamana päivänä teettää itselleni ihanan paksun kukkakuosisen huovan.

Equilinen ja Eskadronin huovat vaikuttavat ihanan laadukkailta. Rakastan paksuja ja täyteläisiä huopia mutta myös ihanan raikkaissa väreissä kulkevia huopia.


Viimeaikainen ihastukseni ovat Roecklin hanskat. Ostin Einolasta itselleni kyseisen merkin Grip-hanskat mustaruskeina ja olen pitänyt niitä todella hyvinä. Seuraava aluevalloitukseni on ostaa valkoiset kisahanskat, sillä olen tähän asti kisannut arkihanskoillani (jotka ovat siis lähes aina olleet mustat). Hööksistä olenkin metsästänyt todella kauniit, mutta hintavat kisahanskat merkkiä, jota en muista.

Siinäpä tämänpäiväinen asiani, mitä piditte? Mitkä merkit ovat teidän suosikkejanne?

Liittyen toivottuun kehityspostaukseen: Vanha läppärini, jolla on paljon vanhoja kuvia, on toimimaton rikkinäisen virtajohdon takia. Postauksen jätän siis hautumaan, teen, kun joskus saan koneen toimimaan...

tiistai 12. elokuuta 2014

16: Curly The Hardheaded

Varoituksen sana heppatytöille ja -pojille: 
Tämä postaus tulee sisältämään hyvin koiramaisia ominaisuuksia.

Toinen varoitus ytimekkäistä postauksista pitäjille: Tämä ei ole sellainen.

Ensitapaaminen
Curly The Hardheaded. Te, jotka ette ymmärrä englantia; otsikointi tarkoittaa kovapäistä Curlya. Curly oli pieni heiveröinen, tummanpunainen, loisia kuhiseva koiranpentu. Kun Curly löydettiin Gran Canarian kuumilta hiekkarannoilta auringonpaisteesta kuihtuneena kahden veljensä kanssa, ei ollut selvää millainen tulevaisuus pientä pentua odotti. Pentu kuitenkin ruokittiin, pestiin ja huollettiin, se rakasti huomiota ja oli onnellinen saadessaan likittää vettä isosta kuposta veljiensä kanssa suojaisassa mukavassa talossa mukavien ihmisten seurassa.


 Nyt Curly viettää elämää Espoossa, talossamme. Curlyn nimi on nykyään Nella ja Nella on onnellinen. Nuoren neitokoiran elämä alkoi vaikeasti, kun se hylättiin mutta se löysi uuden kodin meiltä. Myös sen veljet pääsivät Suomeen, hyville omistajille viettämään lokoisia koiranpäiviä.

Vuosi 2012
Kun Nella tuli meille se oli todella suloinen, pieni ja isotassuinen pentu, joka ei ymmärtänyt paljoa mutta yritti aina täysillä. Ensi helmikuussa narttukoiruus täyttää 3 vuotta ja sen saapumisesta muutaman kuukauden ikäisenä tuntuu olevan ikuisuus. Nykyään Nella osaa kiivetä portaat ylös vaikka täyttä laukkaa, se ymmärtää tuoda pallon pyytäjälle ja osaa välillä myös kulkea hihnassa.

 
Vuosi 2013
Ennen Nellaa olin hinkunut koiraa vuosikausia, samoin kuin rukoilin vanhempiani ratsastuksen aloituksesta. Kuten silloin, adoptoimme Nellan pitkän pohdinnan kuluttua. Tai oikeastaan Nella tuli suuren sattuman kautta meille, emme olleet tarkemmin edes ajatelleet koiran ostamista ulkomailta tai edes adoptointivaihtoehtoa. Nella kuitenkin saapui ja ensimmäinen tapaamisemme sijaiskodissa Tuusulassa oli ikimuistoinen. Ajoimme autolla pihaan ja mies saapui kaksi koiraa hihnassaa, Nella oli niin pieni ja heiveröinen, ettei sitä tunnistaisi enää samaksi. Olimme ihastuneita, varsinkin kun pieni vauvakoira tuli heti syliimme pusuttelemaan ja halailuun.



Vuosi 2013
Arkemme alkoi hyvin mutta vaikeuksia oli, Nella osoittautui kovapäiseksi ja vaikeaksi kouluttaa. Se kuunteli harvoin loppuun asti ja saattoi juosta haistelemaan kukkaa, kun sitä käskettiin. Nella osoittautui myös erityisen riehakkaaksi ja energiseksi, mitä se on vielä tänäkin päivänä.

Olen juuri saapunut Nellan kanssa metsälenkiltä, ja lenkki oli onnistunut. Nella oli todella hienosti metsässä, ainakin meidän yhteisellä mittapuullamme. Nellan ihanin ominaisuus on se, että se rakastaa pyyteettömästi ketä tahansa ja milloin tahansa. Vain kerran sen lyhyen elämän aikana se on näyttänyt hampaitaan ja se tilanne oli hyvin uhkaava. Nellan parhain ominaisuus on kuitenkin kaikessaan riesa. Nella tahtoo tutustua kaikkiin ja usein käy niin, että jäykkä vastapuoli ei ole yhtä onnellinen. Metsässä Nella on vapaana - niin ei aina ole ollut. Nykyään Nella osaa jo jättää ulkopuoliset rauhaan, kuten se tänäänkin jätti mummon ja kaksi poikalasta metsässä tarkastamatta, mutta usein muut koirat viehättävät. Tänään se kävi moikkaamassa susikoirapentua, mutta tuli hetken päästä takaisin luokseni. Se on jo lottovoitto, että Nella kuuntelee. Aina niinkäin ei nimittäin ollut. Nella on monta kertaa ollut lähellä kuolemaa, meinannut jäädä auton alle tai ollut vaaratilanteessa tottelemattomuutensa takia.

Nykyään on kuitenkin jo helpompaa ja vaikka ylienerginen koirankoltiainen menee hermoilleni rakastan sitä yhtä pyyteettömästi, kuin se minua <3 !

Vuosi 2014