sunnuntai 28. syyskuuta 2014

23: My talliday

Olen ottanut niskasta itseäni ja saanut aikaiseksi jotain, mikä kuuluu jokaisen nykypäivän bloggaajan työkalupakkiin - päivävideon! Minun (lauantai)päiväni pitää sisällään mitä muutakaan, kuin hevosia. Tänä lauantaina menin puuhaamaan arjesta poiketen tallille ja sain siinä samassa kuvattua videoon materiaalia oikein kiitettävästi. Puuhasin kipeiden hevosten, huomionkipeiden hevosten ja muutenkin ihanien hevosten seurassa :)

Perjantaina ratsastin Londa-nimisellä hevosella, joka on suhteellisen uusi ratsututtavuus itselle mutta oikein mukava sellainen! Vuosi takaperin hyppäsin sillä estejaksoni ja olen sitä ennen mennytkin sillä vain kerran koulua. Londa oli todella ihana ja hauska ratsastaa, todella vaativa mutta ajan kanssa varmasti opettaa mulle tärkeitä asioita. Pääpaino tunnilla oli omassa tasapainossa, käsien vakaudessa ja hevosen suoruudessa. Hyvä tunti oli ja odotan innolla seuraavaa!

Londa aikaisemmin keväällä!
Päiväni tallilla kesti rapsakat 7 tuntia, joten niiden tiivistäminen noin 10 minuutin videoksi oli mielenkiintoinen urakka.

Tässä muutama ihana kuva ja sitten itse video, enjoy!

No makeup-style, toisinsanoen tallilookkini!
Beethowen eli Putte
Toissapäivän ratsu, Londa!
Petrus!
<3


p.s. Parin viikon päästä Vihdin ratsutallilta taas kuulumisia!

lauantai 20. syyskuuta 2014

22: Toinen petrauspäivä

Maaginen otsikko vol. 100

Perjantaina jatkui siis estejaksomme ja se olikin sitten viimeinen hyppykerta vähään aikaan. Lämpimästi muistelen niitä muutaman vuoden takaisia aikoja, kun ratsastin estevalmennuksessa ja pääsin useammin hyppäämään ja kisaamaan esteratsastuksessa... nyt esteratsastusta tulee harrastettua satunnaisesti Vihdissä, leireillä ja kaksi kertaa vuodessa Leppävaarassa...
Kuitenkin, hieman tunnista. Kuvia ei tullut tällä kertaa, alkaa olemaan jo muutenkin niin pimeä, ettei kuvia paljon saisikaan.

Meillä oli sama tehtävä kuin viime kerralla, thank god! Se meni viimeksi niin huonosti, että jatkoin mielelläni samojen kaarevien lähestymisten ja sarjojen työstämistä. Tällä kertaa homma tehtiin kuitenkin eri suuntaan ja kavaletit oli korvattu esteillä, innarivälit oli korvattu innarivälillä, yhden askeleen välillä ja kahden askeleen välillä. (Siis 4 esteen sarja) Odotin tuntia oikeastaan hieman kammoksuen, halusin kyllä korjata virheeni mutta pelkäsin, etten osaisi.

Mieltäni virkensi se, että saapuessani Petruksen karsinalle se oli paljon pirtsakampi kuin viimeksi. Heppa oli myös klo 16 tunnilla laukannut ponnekkaammin, kuin viime perjantaina (kävin hieman vaanimassa ;)). Tunti alkoi ihan mukavasti, vaikka heppa olikin tosi jännittynyt edestä ja jotenkin rauhattomampi. Otimme jälleen aika itsenäisen alkuverryttelyn, pysähdyksiä ja ravi- sekä laukannostoja. Petrus oli ihan mukava alkutunnissa ja laukka jopa pyöri!

Esteet sujuivat alusta lähtien oikeasti ihan hyvin. En saisi kai olla liian kriittinen itseäni kohtaan. Pelkäsin aluksi, että ponnistuksista lähteekin toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen - onneksi ei! Petrus ja minä mentiinkin samaan suuntaan ja ajatukset jotenkin loksahti kohdalleen. En sano, että tällä tyylillä olisi kisoissa pärjännyt ja olihan se varmasti ulkopuolisen silmistä aika mielenkiintoista mutta selvisimme yli, mikä onkin tässä vaiheessa tärkeintä. Aloitimme siis kaarevan uran esteellä ja jatkoimme sitten sarjalla.

Sarja sujui myös odotettua paremmin. MUTTA... kaikessa on mutta. Petrus lähti kohti sarjaa aina ristilaukassa, mistä syystä homma valahti käsiin. Saapuessamme sarjalle heppa oli pohkeen takana ja innarivälin jälkeen jatkoi ravissa. Yritin käskeä sitä seuraavilla esteillä laukkaan mutta ei se vaan sitten onnistunut. Näin homma jatkui pari kertaa, joina tulimme sarjan. Kolmannella kerralla olin aivan varma, että nyt se jatkaa varmasti laukalla kun niin sitä pyysin... mutta ei. Tällä kerralla jatkoimme sarjalle suoraan uudestaan ja sain hevosen käskettyä hereille hieman sille epämiellyttävästi raipalla avittaen (tosin Petruksen kanssa pieni raipan liikautuskin jo nostattaa mieltä ja näin siis tein). Viimeisen sarjan se meni laukassa ja viimeinen este alkoikin olla jo ihan mallikkaan kokoinen, eli noin 65cm.
Hevonen handlasi sarjaesteet paremmin kuin olisin kuvitellut - muistellen viime kerran innareita, joilla olimme hukassa. Se hyppäsi hyvin ja oli tasainen, vaikka laskeutuikin viimeisellä esteellä väärälle laukalle jokaisella kerralla.

Tällä tunnilla opin oikeastaan sen, ettei kannata luovutta ja pitää puskea läpi vaikeiden asioiden. Jään helposti siihen tilaan, että tahdon edetä vaikeissa asioissa hitaasti ja varmasti, useimmin parempi vaihtoehto olisi ottaa se riski tehdä asia joko todella väärin tai erittäin hyvin. Opin myös löytämään Petruksen kanssa ponnekkaamman laukan ja oli mukavaa huomata ero!

Minä & Cabu toivotetaan teille ihanille lukijoille hyvää viikonloppua ja lukiolaisille toivottavasti onnekasta tulevaa koeviikkoa <3 !

lauantai 13. syyskuuta 2014

21: Jos raketin rakentaisin...

Nyt on sitten hypätty vauvaheppa Petruksen kanssa ensimmäistä kertaa. Olipahan elämys.
Vaikea kuvailla sanoin, kuinka vaikeaa se oli mutta onneksemme tunnin aikana tuli myös hyviä pätkiä ja tsemppaavia kommentteja opettajalta! Tämä oli yksi niistä tunneista, joka alkoi mainiosti ja loppui vähemmän tai enemmän negatiivisessa mielessä mielenkiintoisesti.

"Ratamme" oli tällä kertaa tämännäköinen. Voitte siitä huomata ensinnäkin virheettömät taiteelliset taitoni ja Paintin kädenjäljen. Oranssipäiset puomit ovat kavaletteja ja yksittäinen este oli pystyeste, joka tosiaan hypättiin kaarevalla lähestymisellä.


<3
Tunti alkoi itsenäisellä lämmittelyllä käynnissä ja ravissa. Tunnustelin Petrusta ja yritin totutella lyhyisiin estejalustimiin (sillä olin ratsastanut yhden reiän pidemmillä puomitunnit). Heppa tuntui ihan mukavalta, vaikka hidastui jälleen nopeasti pohkeelle. Tein pysäytyksiä ja säännöllisiä temmonvaihteluita. Jatkoimme ravissa ja menimme kavaletit. Petrus ei oikein nostellut jalkojaan kavaleteilla mutta paransi ja minä parantelin.
Jatkoimme samaa tehtävää laukassa tehden voltteja myös laukassa. Nostot olivat oikeeseen kierrokseen _paljon_ helpommat, kuin vasempaan. Yllätyin siitä, sillä viimeksi en muistanut siinä niin suurta eroa. Vasemmassa kierroksella koko hevonen puski apujeni takia ulospäin ja lähinnä vain jäkitti ravissa. Kun laukka nousi se valui ulos voltilta ja tippui sitten raviin (hups!).



Kavaletit korotettiin laukkoja varten niin, että ne hypättiin innarivälein. Aluksi en oikein osannut tuoda ruunaa sarjalle, minkä takia askeleet eivät joko asettuneet tai heppa ei vain mennyt tarpeeksi aktiivisesti. Yhden jalkojennosteluvirheen heppa teki myös itse, minkä takia meinasimme kaatua kolmannelle kavaletille. Homma kuitenkin parani loppua kohden huimasti ja selkäkin rupesi tulemaan mukaan!



Lopputunnin tehtävänä toimi kaarevan uran pystyeste, joka tultiin laukassa.  Ensinnäkin Petrus nosti monta kertaa (2?) väärän laukan, minkä takia emme päässeet esteelle. Kun oikea laukka nousi hevonen ei kääntynyt mutta kääntymisen jälkeen se ei myöskään suoristunut estettä varten. Lähestymiset olivat yhtä kiemurtelua ja kun pääsimme esteelle olin valmistautunut hyppyyn mutta hevonen aikoi hypätä vasta seuraavalla askeleella, mikä ei minulle tehnyt järkeä. Voin suoraan sanoa, että aivan joka ikisellä kerralla, kun tulimme tälle esteelle, Petrus otti tai jätti ottamatta yhden askeleen ja hyppäsi kummallisesti esteen yli. Tämän takia en pysynyt hypyissä sitten yhtään mukana ja homma levisi oikeastaan käsiin. Viimeinen hyppy oli kuitenkin ihan siedettävä ja olin tyytyväinen, että pystyimme lopettamaan kohtuulliseen hyppyyn. Tälläkin tehtävällä tapahtui niin kummallinen hyppy, että meinasin kumota itseni alas selästä - onneksi en kuitenkaan.




Ensi kerralla sitten vain paremmin, toivottavasti. Onneksi Petruksella kuten myös minulla on hyvä työmoraali, mehän emme periksi hevin anna! Voin myös myöntää itselleni sen, ettei Petrus todellakaan ole helppo hypätä, vaan nuori ja kokematon. Toisinsanoen, sitä enemmän töitä pitää tehdä. En malta odottaa seuraavaa tuntia!

Kiitos kuvista kuuluu Sofialle ! <3

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

20: Foxhunt...and princesses?!

Eilen aikataulussani oli tallimme perinteinen hubertusratsastus! Emme jahtaa asiallisena kettuja pellolla, vaan kyseessä on pukuratsastus ja leikkimielisiä kilpailuja hevosten kera ja ilman. Tämä hubbe oli toinen minulle ja odotin sitä innolla!

Ratsunani, uljaana ritarinani oli Rasmus ja sen takia odotin hubertusta vain enemmän. En ole pitkään aikaan hepalla ratsastanut niin nyt oli mukava päästä puuhaamaan.


Teemanamme oli Majoranin prinsessat & ritarit. Teema on ihan mahtava ja minulla oli hauskaa suunnitellessa asuani vaikken saanutkaan lupailemaani pinkkiä Disney prinsessamekkoa... Tulin paikalle hieman myöhässä mutta ehdin koristella hepan - oma kruunu jäi kuitenkin talliin (harmittaa!).

En sitten ole näin lyhyt, kuin kuva väittää...

Hubertusratsastus aloitetaan maasto & sänkkäriratsastuksella "masterin" eli ratsastuksenopettajan johdolla. Maasto oli täynnä vauhtia ja tilanteita, sillä minun ja Rasmuksen takana meni Sofia Zackin kanssa. Poni on nimittäin hyvin... ponimainen ja riehakas. Ensimmäinen tilanne saatiin, kun nostimme hiekkatiellä ravin. Poni pisti villille laukalle ja sai Rasmuksenkin villiintymään. Rasmus on siitä hellyyttävä, ettei se sekoa vaan se vain riehaantuu söpösti ja palautuu sitten takaisin normaaliksi. Hetken laukkailun jälkeen jatkoimmekin ravissa kohti metsäpolkua ja peltoja.

Ennen peltoja Zackin takapintelit lähtivät valumaan ja avautuivat. Tässä sähellyksessä poni pääsi vapaaksi ja kaikkien odotukset kumoten juoksi metsään! Lopuksi pöllämystynyt poni saatiin kuitenkin takaisin porukan luo ja ratsastaja selkään - matka jatkui!
Laukat pellolla sujuivat Rasmuksen ja minun osalta mahtavasti, vaikka ponia jännitti koko maastoreissun aikana tosi paljon! Hubbea oli katsomassa todella paljon ihmisiä ja Musmus tuijotteli ihmisjoukkiota ihan kummissaan.

Murun perusilme :D
Mussella oli miehekkäät keltaiset rusetit otsatukassa ja hännässä <3
Hubbe jatkui kentällä kisan merkeissä. Edessä oli haastava ja kuninkaallinen kisarata orjantappurametsän, tultasyöksevän lohikäärmeen ja holvikaarien merkeissä! Aloitimme Rasmuksen kanssa ensimmäisenä Eerika ja Josefine vastustajanamme. Onnistuimme välttämään myrkkyomenan ja jatkoimme matkaa pujotteluun, joka osoittautui vaikeaksi Rasmukselle. Se ei oikein taipunut tiukkoihin käännöksiin mikä hidasti meitä! :D Ravissa kuitenkin mentiin ja joenylitykselle (vesimattokavaletti) saavuttaessa olimme tasaväkisesti tasan toisen parin kanssa. Seuraavana hypyn jälkeen oli yön ja päivän voltti, eli laukkaympyrä aurinkoporttiesteen ja sateenkaariesteen välistä. Lopuksi minun piti surmata lohikäärme(pehmolelu) mutta unohdin sen ja suuntasin holvikaarelle, mikä vei meiltä jatkopaikan kisassa! Hauskaa oli kuitenkin ja pääsin julistamaan lopulta valtakunnan omiin nimiini! Melkein kaaduinkin lopussa, sillä Rasmus halusi kauas pelottavasta lelumiekasta ja
holvikaaresta...

LINKKI VIDEOON!
(en saanut videota toimimaan tässä yhteydessä...)

Loppupäivä menikin sitten muiden leikkien, syömisen ja syömisen merkeissä.
Hevosia, ystäviä, tortillaa, jäätelöä ja naurua, niistä on Majoranin hubertus tehty! <3

Mun prinsessa <3
TEAM AWESOME!! (+ Sofia!)

Kuvat c) Pinja, Kira & Sofia :)

Seuraavana tuleekin sitten postausta ensimmäiseltä hyppykerralta Petruksen kanssa!