tiistai 16. kesäkuuta 2015

55: Rautakanki ja tumma tamma

Tiistaina tieni vei Vihtiin, tuttuihin maisemiin mutta uuden ratsun pariin. Edessä oli pitkään kaivattu ratsastustunti, kesän jälkeen en ole hevosen selkään päässytkään. Ratsukseni valikoitui Doris-niminen tamma, tummanruunikko kaunotar ja kuulemani mukaan todella taitava esteratsu ja rusettihai.

c) Vihdin ratsutalli fb
Kaikki allaolevat kuvat Veeran käsialaa!
Odotukset eivät olleet korkealla, onhan takana esteiltä taukoa monta kuukautta ja uudella hevosella ratsastaessa eteen sattuu ties minkälaisia vaikeuksia. Doris yllätti kuitenkin positiivisesti olemalla samaan aikaan haastava mutta hyvin opettavainen ratsu.

Hyppäsimme tunnilla mukavaa pientä rataa, jossa oli paljon hauskoja suunnanvaihdoksia ja linjoja. Niissä joutui oikeasti keskittymään ja minäkin, tunnetusti hieman ruosteessa oleva ja kaavoihinsa kangisunut esteratsastaja saatoin löytämään ihan uusia fiiliksiä. Lopputunnista saatoin jopa tuntea itseni fiksuksi esteradalla ja vaikka tunti menikin totutellessa tammaan ja etsiessä sen säätöjä. Alkuvaikeuksien jälkeen löydettyäni oman tasapainoni alkoi yhteistyö minun ja Doriksenkin välillä sujumaan paremmin ja monet hypyt menivät paljon paremmin kuin olisin alussa odottanut.


Jo alkutunnista sain huomata, että Doris oli todella herkkä edestä. Jälkeenpäin ajateltuna tamma oli todella samantyylinen Jollyn kanssa. Se vaati napakkaa otetta ja tasaisuutta mutta samaan aikaan hellyyttä ja irtonaisia apuja, joiden antaminen oli aluksi hieman vaativaa. Kiinni ei saanut jäädä pusertamaan ja omaa kehonhallintaa haastoivat isot runko ja sen hallitseminen. Samaan aikaan kun yritin keskittyä jumppasarjaan ja askeleisiin oli minulla aika soppa edessäni - selvittiin kuitenkin!

Aloitimme tunnin todellakin jumppasarjalla, jossa oli maapuomeja ja ristikko. Väleihin oli vaikea mahtua ja tunsin itseni kaikessa epätasaisuudessani alkeiskurssilaiseksi kuuman tamman selässä häseltämässä. Toistojen kautta homma alkoi kuitenkin sujumaan ja jatkoimme muihin tehtäviin, jotka osoittautuivat huippukivoiksi.



Kävimme radan osasia yksittäin läpi pitkin tuntia ja lopputunnista pujottelimme sen kokonaisuudessaan läpi. Doris oli todella opettavainen ratsu ja vaihtoi laukat todella hyvin. Selvästikin jos jotain olen oppinut niin käyttämään johtavaa ohjaa. Doris ilmoitti selvästi milloin tein väärin ja protestoi jos olin liian tiukka tai tukeuduin siihen liioin. Samoin se parani todella selvästi kun muutin tyyliäni ja keskityin enemmän ja se oli todella ihanaa huomata. Toisin kuin aiempi ratsureimani Ruusa, Dorikseen todella pystyi vaikuttamaan jos vain osasi pyytää.


Jossain vaiheessa tuntia löysimme yhteisen sävelen. Aloin vähitellen hellittämään jännityksistäni ja keskityin, pysyin hypyissä mukana ja saatoin luottamaan hevoseen. Huomasin moneen kertaan jännittäväni tulevaa estettä ja se teki tietysti hallaa niin hevoselle kuin itselleni ja näkyi hypyissä ja lähestymisissä. Kun lopetin huolehtimisen ja löysin Doriksen moottorin kaikki alkoi sujumaan.

En tosin ole vieläkään yhtä hyvä esteillä, kuin haluaisin olla mutta selvästi vähitellen parempi. Mikä tehoaisi parhaiten, olisi tietysti säännöllinen treeni jota ei nyt varsinkaan kesällä saa. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan...!


 Kesällä ratsastukseni tulevat todellakin olemaan vähäisiä - valitettavasti -  mutta katson, josko keksin jotakin mukavaa kerrottavaa teille lukijoille. Pientä kesätaukoilua on kuitenkin odotettavissa. Tänä kesänä minulla ei ole myöskään leirejä, joista kertoa mutta hevoset eivät kuitenkaan elämästäni katoa, sillä käyn vielä Rasmusta ja Cabua hoitelemassa.


Kompaktin pippurisen tamman muotoinen terapia oli tälle päivälle todella kaivattu ohjelmanumero ja nautin tunnista kaikkine vaikeuksineen. En malta odottaa seuraavaa ratsastuskertaa Vihdissä - uudet hevoset ja opettajat auttavat löytämään aivan uusia ajatuksia ja onnistumisten lisäksi myös virheitä omassa ratsastuksessa. Oli ihanaa vaihtelua päästä myös hyppäämään, viime kerrasta kun on aikaa.

Doriksesta minulle jäi todella positiivinen kuva ja mikä ettei löytäisin itseni mieluusti toisenkin kerran sen selästä. Tamma oli todella sympaattinen hoitaa ja mielenkiintoinen ratsastaa ja mikäpä ei minua enempää motivoisi kuin haastava hevonen kuten Doris. Varsin erilainen hevonen kuin Leppävaaran Doris, valkoinen mummuponi jonka selässä olen viimeksi ollut varmastikin reilut 5 vuotta sitten.



Hyvää kesää ja tulevaa Juhannusta kaikille!