tiistai 19. huhtikuuta 2016

Isona minusta tulee valokuvaaja

Kevät etenee hurjaa vauhtia ja penkkareista on jo kaksi kuukautta. Mihin aika oikein valuu? Miten päivät ovat ohi yhdessä silmänräpäyksessä ja viikot vaihtuvat sormia napauttamalla? En tahdo pysyä mukana.

Tänä keväänä kaikkien huulilla ovat sanat 'ammatinvalinta', 'pääsykokeet', 'korkeakouluopinnot', 'laudatur' ja 'tulevaisuus'. Minun tulevaisuudennäkymäni ovat vielä harmillisen sumeat. En tiedä mihin lähteä tai mitä tehdä, mutta se on okei. Seuraavien vuosien aikana aion kokeilla ja testata kaikkea, mitä keksin.

Ensimmäisenä, tai ainakin juuri nyt, aion antaa valokuvaamiselle kunnon mahdollisuuden. Monet tietävät minun rakastavan valokuvaamista ja tehneen sitä kauan ja kummatkin ovat totta.
Siksi aion alkaa mainostamaan mahdollisuutta ostaa minulta tilausvalokuvauksia.

Ajatus on kytenyt päässäni jo pitkään mutta vasta tänä keväänä ostettuani uuden putken olen voinut tosissani ajatella asiaa.


Olen 19-vuotias opiskelija ja itseoppinut harrastevalokuvaaja. Takanani on neljä vuotta järjestelmäkameroilla ahkeraa ja säännöllistä kuvaamista ja sitä ennen vähintäänkin kolme vuotta pokkareilla kuvaamista. Olen valokuvannut erilaisissa näyttelyissä, kisoissa ja tapahtumissa kuin myös tuttujeni lemmikkejä ja vapaana liikkuvia eläimiä. Keskityn lähinnä juurikin eläinten eli maatilaeläinten, villieläinten, hevosten ja koirien kuvaamiseen mutta viimeaikoina olen kuvannut ihmisiä ja vuosien varrella myös luontoa. Pidän kuitenkin ehdottomasti eniten hevosten ja koirien kanssa työskentelystä ja niiden kuvaajana itseäni myös mieluiten mainostan.

Teen tilausvalokuvauksia Espoon ja Helsingin alueella. Hinnastoni lähtee 20 eurosta ja se käsittää valokuvien ottamisen, muokkaamisen ja matkakulut. Hinta nousee maltillisesti mitä laajemmasta tai kauempana olevasta tilauksesta on kyse. Kuvat julkaistaan pääasiassa kuvasivustollani, jonka linkin löydät alempaa.

Jos kiinnostuit ja haluat tietää lisää, ota yhteyttä!
Sara Pajunen
Email: pajusensara@gmail.com
Facebook-sivut

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Ympyrä sulkeutuu // kevään kuulumisia

Hei rakas blogi. Aivan kuin viime näkemästä olisi pieni ikuisuus, ja niin onkin. Talviunestakin kuitenkin täytyy herätä joskus, ja ajattelin aloittaa elvytysprosessin kertomalla teille kevään kuulumisia.

Kevät on jo pitkällä ja vuoteni lukiossa lopuillaan. Toissapäivänä kirjoitin viimeiset kirjoitukseni ja voin ensi tiistaina virallisesti sanoa, että olen ulos lukiosta ja odotettua paremmilla arvosanoilla, mikä sitäkin upeampi asia sanoa ääneen!
Eilen vietin syntymäpäiviäni. Täytin 19 vuotta, ja se jos mikä tuntuu hurjalta ja epätodelliselta. Sain syntymäpäiväksi kaksi asiaa: kevätsään ja jotain, mikä saa minut vielä seuraavanakin päivänä aivan sanattomaksi ja perhoset pyörimään vatsassani.

Toissapäivänä äitini kertoi, että valitettavasti hän ei voinut vielä torstaiksi (31.3.) ostaa syntymäpäivälahjaani ja hänen aamukiireensä takia myös juhlinnat siirtyivät iltapäivälle. Harmittelin asiaa, mutta annoin olla. Iltapäivällä kahvipöydässä hän julisti, mikä lahjani on. Hevonen. Sana, jota en olisi uskonut kuulevani, ikinä.

Asian laita kuitenkin on, että vuoteni ratsastuskouluoppilaana, vuokraajana ja hevostenhoitajana ovat ohitse. Astun seuraavan askeleen ja rupean etsimään omaa hevosta. Olen sanaton, niin kiitollinen ja niin innoissani. En malta odottaa, mitä kevät tuokaan tullessaan. Tietysti lähdin etsimään mahdollisia hevosia internetin välityksellä, kuten usein olen ennenkin etsinyt ja haaveillut. Ette usko miten epätodellista oli katsella hevosia aivan oikeissa ostomielissä. Paljon kiinnostavia hevosia markkinoilla tietysti on, mutta budjetin ansiosta valitettavasti ne pyhän yrjön kouluhevoset jäävät välistä.

Mitä pidempään katselin ostoilmoituksia eilen illalla ja yöllä, sitä pidemmälle pääsin yhteisymmärrykseen itseni kanssa siitä, millaisen hevosen haluan. Puoliverinen, ehkä eestinratsuhevonen kuten Rasmus, ja ehdottomasti ruuna. Yleishevonen, joka taitaa niin kouluratsastuksen kuin hyppää mielellään pieniä. Ikä ehdottomasti alle 15 vuotta, mutta yli 7. Rakastan nuoria hevosia, mutta en toden totta ole valmis tai halukas kouluttamaan hevostani. Lempivärini on tietysti se ihana punarautias, jota niin moni lempihevoseni Leppävaarastakin edustaa. Mikäli siis mahdollista, katselen tietysti sen värisiä hevosia.

Selaillessani ehdotuksia, päädyin miettimään vaatimuksiani. Rasmus ja Cabu täyttävät ne täydellisesti. Tulimme tänään aamupäivällä äitini kanssa päätökseen, että aiomme ottaa illalla yhteyttä tallille ja kysyä, millä hinnalla he myisivät jomman kumman. Olen niin innoissani!!



Aprillia, aprillia!