sunnuntai 21. joulukuuta 2014

35: Hyvää Joulua!

Tänään ratsastettiin aina niin vauhdikas jouluratsastus ja pääsin Rasmuksen kanssa sen tekemään <3
Odotan ratsastuskertoja Mussen kanssa aina todella innolla, sillä pääsen ratsastamaan sen kanssa niin harvoin. Edellisenä iltana tuunasin omia varusteitani ja satulahuovan ja tänään ennen puolituntista "katrillia" järkkäsimme loput varusteet tallilla Rasmuksen toisen ratsastajan, Liisan, kanssa. Meillä on niin paljon hevosia ja hoitajia, että jouluratsastus - jossa ahkerat hoitajat palkitaan - tehdään kahdessa ryhmässä. Minä päädyin jälleen siihen ensimmäiseen, jonka voi ennalta ennustaa hyvin vauhdikkaaksi puolituntiseksi.

Ratsastuksen jälkeen vaihdettiin lahjoja ja juteltiin kaikkea mukavaa lumen sataessa maahan glögimuki kätösessä ja pipari toisessa. Elämä on ihanaa.

Cabu oli myös komea jouluvarustuksissaan!

Nyt onkin vain aika toivottaa hyvää joulua itse kullekin! Palailen heppapuuhissa ensi vuoden puolella!

tiistai 16. joulukuuta 2014

34: Holly Jolly Christmas




Huikean kekseliäs otsikko paljastaa viime perjantain ratsun: Jolly Jumperin!


Odotin, että menisin Cinderellalla, mikä olisi ollut mahtavaa mutta Jollyn kanssa olikin vielä mukavempaa. Aloitin kauteni Jollyn kanssa ja taidan myös lopettaa tämän vuoden.

Perjantain tunnin aiheena oli etuosakäännökset ja yleinen hevosen hallinta. Koko kauden olemme oikeastaan treenanneet peruslaatuista peräänantoon saamista, ennemmin kuin temppuja ja taidonnäytteitä. Olen pitänyt tehtävistä ja pienimpiin yksityiskohtiin keskittymisestä ja se on saanut minut edistymään ja olen ymmärtänyt hirveästi uusia näkökulmia asioista. Koen myös hallitsevani kehoni paremmin nyt, kun olen haastanut itseäni eri tavoin. Siihen Jolly onkin mitä oivampi partneri, sillä sen suurissa ja mahtipontisissa liikkeissä taitavinkin ratsastaja joutuu keskittymään.


Ratsastimme tunnilla tehtävää, jossa oltiin neliöllä, jonka sisään tehtiin lyhyellä sivulla voltti ja ensin neljään, sitten kahteen, kulmaan etuosakäännökset. Aloitimme tunnin ja Jolly tuntui ensimmäiset 10 minuuttia suurinpirtein siltä, että se kiemurteli allani kuin käärme eikä rauhoittunut. Kokeilin löysätä hieman ohjaa mutta se ei asiaa helpottanut, se vain jännitti. Pidin kuitenkin itseni rauhallisena ja tasaisena ja löysimme yhteisen sävelen nopeammin kuin olisin kuvitellut. Kun Jolly rauhoittui minäkin rauhoituin ja pystyin keskittymään isojen liikkeiden mukailuun ja itseeni. Ensimmäiset ravit olivat Cinderellan isoihin liikkeisiin tottumisesta huolimatta vaikeita, sillä sen liikkeet ovat paljon tasaisempia kuin Jollyn. Jollyn liikehdintä heiluu joka suuntaan.  


Etuosakäännökset sujuivat hirmu hienosti meiltä. Saimme opettajalta ihania kehuja, jotka lämmittivät sydäntä ja isot taputukset kirjavan kaulalle toivottavasti tsemppasivat myös sitä. Jollyn kaula on todella taipuisa, mikä on samaan aikaan hyvä ja huono juttu! Hyvää siinä on se, ettei hevonen todellakaan jää kankeaksi vaan sitä voi todella asettaa ja kääntää joka suuntaan. Huonoa siinä on se, että kaula taipuu usein liikaa ja kroppa ei seuraa. Keskityin tunnilla kuitenkin kokonaisvaltaiseen ohjailuun ja tunnin kuluessa huomasin kyllä eronkin.

Etuosakäännösten lisäksi tehtävään lisättiin laukkavoltti, mikä ei itsessään ollut kummoinen haaste. Sen jälkeen oli kuitenkin suhteellisen lyhyt matka siirtää erittäin vahva ja menohaluinen hevonen takaisin käyntiin ja jo muutaman askeleen jälkeen tekemään käännöstä.

Aika kuvaava demonstraatio hepan laukkahaluista ja omasta perässäpysymisestäni
Ratsastin Jollylla sen ainoan tunnin, mikä takasi aktiivisuuden ja keskittymiskyvyn mutta myös energian. Tämän takia meillä oli suurimman osan ajasta hieman erimielisyyksiä askellajista mitä tuli tehtävästä toiseen siirtmisessä. Jolly kuunteli kuitenkin lopulta hyvin, emmekä joutuneet kiiirehtimään ainoaaseenkaan käännökseen. Ensimmäisen noston tein ravista, sillä kuvittelin käyntinoston riistäytyvän liiaksi käsistä. Ravista nosto osittautui kuitenkin vaikeaksi, mistä syystä nostin loput kerrat käynnistä. Jollyn mahtipontiset nostot olivat ihania, mahtavia ja huvittavia samaan aikaan! Pysyin jotenkuten menossa mukana mutta se takajalkojen ponnistusvoima, jonka koin koko kehossani oli aivan mahtava...



Kaikenkaikkiaan perjantain tunti oli mahtava ja opettavainen - hyvä paluu tämän ison läikikkään ruunan selkään :) !

Tällä kertaa saitte lukijaiseni hieman enemmän naposteltavaa mutta muistutettakoon, että ensi lauantaina on edessä joulukatrilli, josta tulossa kuva & mahdollisesti videopostausta! Vuoteen mahtuu minulla myös kaksi muuta ratsastuskertaa, joista toivonmukaan myös jotain mukavaa myöhemmin...

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

33: Make Someone Happy





Ihanassa kuvassa viime vuodelta poseeraa ponineiti Karoliina

En ole Coca-Colan fanittaja, itseasiassa en pidä siitä lainkaan. Rakastan kuitenkin sen joulumainoksia, niiden sanomia ja lauluja. Joulu on antamisen aikaa minulle, rakastamista, onnea, lunta ja punavalkoista pukeutumista!

It's so important to make someone happy,
make just one someone happy.
Make just one, heart to heart you.

Viime viikon lauantaina oli ratsastusseuramme pikkujoulut, joka on joka vuosi yhtä ihana, lämminhenkinen ja maukas tapahtuma! Päivä kului jouluherkkujen, ystävien ja lahjojen ja palkintojen parissa. Itse tepastelin eteen hakemaan kolme kertaa mukavia yllätyksiä - valokuvauskilpailun kannustuspalkinnon ja ihanat talvisukat, Rasmuksen Majoran Cup-sijoituksen ja nätin (tarpeeseen tulevan!) riimunnarun ja C-merkkini todistuksen. Myös Cabu sijoittui Cupissa mutta toinen hoitaja haki sen hienon palkinnon! Olen ylpeä mun pojuistani <3


Tämmönen kiva posse
Pahoittelen huonohkoa kuvaa :(
Blogi sai tänään ihanan punaisen jouluilmeen. Seuraavassa postauksessa saatte kuulla uudesta ratsututtavuudestani, jonka nimi kuvien kera paljastuu viikon päästä. Muita bloggausaiheita ovat myös 21.12. päivä pidettävä jouluratsastuskatrilli, jota en malta odottaa yhtään!

 Hyvää Joulun odotusta pienelle mutta ihanalle lukijakunnalleni!

torstai 27. marraskuuta 2014

32: Kuukauden kuulumisia

...kera laadultaan hohkaavien kännykkakuvien!

En olekaan tähän blogiin aikaisemmin pelkästään päivitellyt kuulumisiani enkä ensimmäisen postauksen jälkeen käyttänyt sen pahemmin kännykkäkuviakaan. Nyt aion tehdä kuitenkin molemmat.


Eilen oli sisäisen varusteurheilijani iso huippuhetki, sillä ostin perhetutultamme kolme ihanaa huopaa! Sain vihdoin unelmoimani kisahuovan ja sen lisäksi kaksi muuta, jotka tuoksuvat maalaisladolta ja tulevat hyvään käyttöön. Ensimmäisessä kuvassa näette Nellan, Nella hyväksyi huovat pedikseen samantein ja sai peitonkin päälleen. Aion koittaa koristella kisahuopaa kotikonstein ja kirjoittelen siitä kenties myöhemmin ;)


Petrus ja Petruksen rasittunut jalka. Ruunalla sujuu hienosti ja jalkakin on parantunut :) Petruksen kanssa ollaan lähennytty ihanasti, kun on päässyt viettämään höppänän kanssa niin paljon aikaa. Kaikki turhautunut seisoskelusta tullut energia on vaan ruvennut purkautumaan huonoina käytöstapoina - we'll work on that!


Viime viikkojen ratsu Josefine, ja menestyksekäs kilpakumppani, vaihtui viime perjantaina Kasperiin. Kuvassa Jossu rentoutuneena mukavan ratsastuksen jälkeen viltti päällä lämmittämässä ja sain jopa harjattua hepan pään ilman mutkia, mikä on siis saavutus! Kuvassa myös erityisbalsamilla hoidetut saappaat, ihan kuin uudet. Omistan ratsastussaappaiden lisäksi ruskeat jodhpurit joihin on etsinnässä saappaanvarret, nämä tulevat varmaan joulupukin säkistä sitten alle kuukauden päästä!

Viimeisenä muttei vähäisimpänä löysin kaksi ihanaa muistoa Imatralta... Ihanat maastoreissut vuononheppa Nupun kanssa ja sen jälkeiset hoidot shettiksen kera!


En tiedä olenko ainoa, mutta lumen sulamisesta huolimatta odotan innolla talvea ja joulua! Joululahjashoppailut alkavat tällä viikolla ja unelmoin jo viikonloppuna pidettäviä pikkujouluja ja ennen jouluaattoa koittavaa jouluratsastuskatrillia...

maanantai 17. marraskuuta 2014

31: Jäntevyyden aikakausi...

...on alkanut!

Perjantaina en saanutkaan kuvaajaa, mikä ei sinänsä ole minusta mitenkään pakollinen blogitekstiä kirjoittaessa vaikka se onkin monista olennaisin/olennainen osa. Pidän kirjoittamisesta ja toivon, että lukijani pitävät tekstieni lukemisesta! (heh :D) Kuvia ja video kuitenkin kisoista!

Perjantaina tuntini Josefinen kanssa meni kuitenkin aivan huippuhyvin! Hevonen oli aktiivinen ja todella jäntevä, antoi yllättävänkin helposti luvan työskennellä sen kanssa ja kuunteli mua ihanasti :) Josefinehan on sellainen hevonen, että se on todella vaikea saada oikeasti avuille ja peräänantoon. Se on todella varautunut persoona ja varovainen hevonen. On siis jo suuri saavutus (ainakin minulle, hieman keskeneräiselle ratsastajalle) saada tuntuma suuhun.
Tunnin tehtävät, eli suoristaminen uran sisäpuolella ja hevosen ympärille pääseminen olivat myöskin mieluisia, kuten myös samainen eteen-alas työskentely ja laukkaympyrät. Laukkaympyrät olivat toiseen kierrokseen, oikeaan, hirveän vaikeita mikä yllätti minut, sillä ne laukka vasempaan sujui ihan kohtuullisesti. Ensimmäistä kertaa lähdin todella hyvin mielin kisoihin!

Hieno Jossu loppuvenytyksissä!
Sama jäntevyys ja suoruus jatkui kisoissa! Koitti aika kun pääsin Josefinen kanssa verryttelyyn ja sillä oltiin vedetty jo yksi koulurata alle, mikä joko helpottaisi tai vaikeuttaisi asiaa. Alkuverryttely oli omalta osalta tuskaa, sillä aikaisemmin en ollut jännittänyt ja nyt se purkautui. Hevonen kuitenkin osoittautui samanlaiseksi ellei paremmaksi kuin perjantaina. Ehdimme verryttelemään ja meno parani huomattavasti ennen radalle lähtöä ja ennen lähtömerkin tulemista.

Rata lähti käyntiin ihan hyvin. Ratana oli siis HeC RA1 ja se alkaa puolivolteilla keskihalkaisijalla. Seuraavana keskikäynti, joka lähti paperin mukaan hieman löysästi mutta parani sitten. Olen ihan samaa mieltä! Laukkaympyrät sujuivat mainiosti ja viimeisellä oleva temponlisäys oli myös hyvä! Unohdimme vain palautua siitä harjoituslaukkaan mutta se on pieni virhe mun mittapuullani. Ravilisäys lähti käyntiin paremmin kuin odotin, sillä emme olleet harjoitelleet niitä juurikaan ja pelkäsin, että Jossu olisi turta jalalleni siinä vaiheessa rataa. Lisäys oli kuitenkin kuulemma hyvä ja siinä oli selkeä ero.


Menomme ei ollut täydellistä tai kokoaikaisesti peräänannossa. Olen kuitenkin älyttömän tyytyväinen ja lähdinkin radalta erittäin suuressa onnessa ja hymyssä! Ratamme riitti ykkössijaan yhdestätoista lähtijästä enkä ollut aluksi uskoa sijoitustani. Tämä oli ensimmäinen sinivalkoinen ruusukkeeni ja olen siitä ylpeä :)

Saimme 64,3% ja se on tähän asti myös korkein saavuttamani prosentti koulukisoissa.




 Mahtava Jossupossuteam! Päivän saavutukset: 1. ja 3. sijoitus!

Kiitos kuvaajille Sofialle, Liisalle, Ellalle ja Idalle :)

torstai 13. marraskuuta 2014

30: 365 päivää sitten

30. postaus pistetty pystyyn ja kaikenlisäksi tärkeänä vuosipäivänä, sillä Rasmuksen ja mun taru alkoi 365 päivää sitten, 13.11.2013.

Dominik oli palautettu takaisin entiselle tallilleen sellaiset 3 ja puoli kuukautta takaperin ja minä olin sinnitellyt yhdellä tallipäivällä viikossa ja ilman hoitohevosta ne kuukaudet. Jälkeenpäin ajatellen en ymmärrä miten selvisin silloin, kun nykyään kolme tallipäivääkin tuntuu vähältä!

Rasmus tuli yllättäen elämääni. Dominikin tilalle oli tullut Cinderella-niminen tamma, jota minun piti alkaa hoitamaan mutta tamma osoittautuikin niin raa'aksi ratsastaa ettei sitä voinut vielä päästää tunneille. Tämä lykkäsi hoitajuuttakin sillä "yksityisessä" hevosessa ei ollut paljoa hoidettavaa niinsanotusti. Ennen Rasmuksen hoitamista olin ratsastanut sillä muutamat kerrat ja kyllä tykännyt, vaikea se oli eikä osannut laukkaakaan vielä tasapainoisesti nostaa mutta sympaattinen poju oli kuin mikä.

Nyt vuosi tästä ajasta eteenpäin ja kaikki on erilaista. Mikä on pysynyt on Rasmuksen täydellisen utelias ja viaton luonne, se mikä sai mut ihastumaan siihen jo ensimmäisenä hoitopäivänä!

Vuoteen on mahtunut ihan hirmuisasti kohokohtia ja ihania elämyksiä kuin myös tavallista arjen tallausta. Olemme pyrkineet löytämään rutiineja ja oppimaan uutta niin elämästä kuin itsestämmekin. On mahtavaa huomata, kuinka meidän yhteinen siteemme on lujittunut ihan huomaamatta. Rasmushan on tunnettu siitä, että se on todella sosiaalinen ihan ketä tahansa kohtaan - yhdessä vaiheessa en ollut varma tunnistiko se minua vai halusiko se olla kanssani ihan vain sosiaalisuutta purkaakseen. Nyt kun se tulee luokseni kutsuttaessa ja oikeasti rentoutuu viereeni tiedän, että välillämme on jotain muutakin...

Esitellen (alkeellisia) videonmuokkaustaitojani, sillä olen tehnyt meille vuosipäivävideon!
On ihmeellistä, kuinka pitkältä tämä vuosi on tuntunut vaikka usein ajatellaan, että aika kuluu nopeaan. Tuntuu siltä, kuin olisin hoitanut Rasmusta jo monta vuotta.



Pahoittelen sekavaa tekstiä... :D!

Hieman myös muuta infoa, kisat odottavat sunnuntaina ja tosiaankin Josefinen kanssa!
Petrus palailee myös vihdoin tunneille, ihanaa!
Huomisesta - viimeisestä treenikerrastamme ennen kisoja - tulee kuvapostausta!

perjantai 31. lokakuuta 2014

29: Ohjat käteen, katseet tulevaisuuteen

Tänään oli tyypillisestä perjantaista hieman eroava päivä, jollaisia toivon tulevan tulevaisuudessa enemmänkin.

Keskiviikkona juttelin osa-aikatyön/sunnuntaityön aloittamisesta ja pääsen ensi viikon sunnuntaina harjoittelemaan ja tutustumaan hommaan! Tänään tajusinkin preppauksen jo alkaneen, sillä autoin kaurojen jakamisessa. Tein myös tuttuun tapaan iltatallin eli hoitelin heiniä ja lattian lakaisua ja siinä samassa siistin hevosia vilteistä ja tallin lattiaa siinä lojuvista harjoista ja muista. En malta odottaa ensi sunnuntaita, sillä tallityöt ovat olleet itselle aina mieluisia, hienompaa on oppia niistä enemmän ja paremmin, sillä omat taitoni ovat aika itseopittuja ja usein "ei-niin-oppikirjasta".

Tänään menin Josefine-nimisellä tammalla eli ratsu vaihtui viime viikosta. Josefinella menin vajaa vuosi takaperin viimeksi ja silloinkin vain muutaman kerran, jolloin en ehtinyt tutustua heppaan kovinkaan hyvin. Lähdin ratsaille siis loppuen lopuksi ilman ennakko-odotuksia ja luuloja. Mulla on tapana, että menen jok'ikisen hevosen selkään ilman negatiivisia odotuksia - erityisesti uusien hevosten. Muodostan mielipiteet sitten omista kokemuksista mieluummin, kuin huhujen perusteella.

Josefine
Josefine osoittautui osittain sellaiseksi, millaiseksi sen muistin ja millaiseksi sitä on minulle kuvailtu. Päällimmäisenä ominaisuus vaikea, sillä sitä tamma on. Ensimmäisten käyntiaskelien jälkeen iski huvittunut kauhistus, sillä satula oli ihmeellisen pieni vaikkakin tiivis istua ja askeleet olivat kuin ponilla! Pieni käyntiaskel oli niin kaukana Londan pehmeästä ja kissamaisesta askelluksesta. Totuttelu jatkui ja käynti osoittautui ihan todella kehittäväksi. Alkukäynneissä keskityimme omaan istuntaan ja istuinluihin kuten myös jalalla ja käden tuella kootun käynnin löytämiseen. Josefine kipitti alkuminuutit mutta ihmeen kaupalla löysimme tasapainon ja askel saatiin hieman rauhoitettua.

Ravi ja laukkatyöskentelyt jatkuivat oman istunnan hallinnan parissa ja kädet pysyivät Jossun kanssa yllättävän hyvin paikallaan, mikä on siis ollut se minun ongelmakohtani jo todella pitkään. Ravissa hyvä fiilis löytyi yhtä ihmeellisesti yllättävän nopeasti, olin nimittäin valmistautunut taistelemaan Jossun etuosan hallinnasta koko tunnin. Huvittuneisuutta mussa aiheutti jälleen Josefine, kun se niin kovasti tahtoi hangoitella työntekoa vastaan vetäen päätään niin, että ohjat karkasivat. Pysyimme samassa kootun tapaisessa työskentelymoodissa koko tunnin, mikä sekin onnistui meiltä ihan hyvin. Tuskin meidän menomme kouluratsastukselta näytti mutta olen tyytyväinen niihin muutamaan hetkiseen, jotka mätsäsivät meidän kahden kohdalla.
Opettajalta löytyi tunnin aikana tosi osuvia kommentteja muunmuassa jälleen siitä, etten ole vieläkään tarpeeksi "hyökkäävä" tai lempeämmin ilmaistuna aktiivinen selässä. Annan hevoselle tilaa ja olenkin aina ratsastanut "hevosystävällisesti" missä on niin hyvät kuin huonotkin puolensa. Itsellä ne huonot puolet korostuvat samoissa asioissa jumittamisessa kuten juurikin siinä vaikuttamisessa. Ehkäpä mä joku päivä löydän sen punaisen langan ja kultaisen keskitien, mistä puhutaan aina. Innolla odotan kuitenkin ensi perjantaita!

tiistai 28. lokakuuta 2014

28: Vuodesta toiseen

Multa oli toivottu kehityspostausta ratsastukseen liittyen ja innostuin ideasta samantien. Minulla on kuiteskin vanha läppäri, jolla on paaaljon kuvia ja jota en pitkään saanut rikkinäisen virtajohdon takia auki... Nyt sain sen kuitenkin toimimaan ja pääsette vihdoin sukeltamaan ratsastushistoriaani! Olen kaivellut arkistoja ja löytänyt aikamoisia muistoja ja huomannut myös kehitystä omaksi onnekseni!

Olen siis ratsastanut säännöllisesti 8 vuotta!

Historiikki:


Historiani hevosten parissa on lähtenyt käyntiin jo ennen vuosituhannen vaihtumista. 2-vuotiaana, vuonna 1999, minut istutettiin hoitotätini vuonohevosen selkään.
Siitä päivästä lähtien olen hakeutunut hevosten seuraan, selkään ja tekemään niiden kanssa vaikka mitä. Kiersin pienenä kaikki talutusratsastukset ja tahdoin ala-asteikäisenä suorittaa ravikuskikortinkin. En kuitenkaan suorittanut sitä, ehkäpä se ei vain ollut kohtaloni.

Aloitin säännöllisen ratsastamisen Leppävaaran ratsastuskoululla vuonna 2006 syksyllä. Ensimmäiset ratsastustuntini olin minitunnilla, puolituntisella talutustunnilla. Menin lähes koko minituntikurssini Ombre-nimisellä valkoisella ponilla. Ensimmäisen maastoni muistan menneen kipakalla Nancy-tammalla.


Siirryin nopeasti alkeiskurssille. Ensimmäisiä kertoja alkoi tulemaan enemmänkin, ensimmäiset kertani kokonaan ilman taluttajaa, ensimmäiset laukat, ensimmäinen tippuminen ja elämäni ensimmäinen este. Ensimmäinen tippumiseni oli Figaro-ponilta pukkilaukasta. Ensimmäinen hyppyni oli (jo edesmenneellä) Zanna-ponilla, jolla ratsastin nuorena tosi paljon. Muistan tuonkin tuokion hyvin, vaikka siitä on varmasti yli 6 vuotta.


Ensimmäinen metrin este ylittyi tänä kesänä ja olen siitä kovin ylpeä. Ensimmäiseen helppo B-tasoiseen kisasuoritukseen piti ilmoittautua myös kesällä ja seuraavana yrityksenä kuukausi takaperin, mutta huonon fiiliksen vuoksi jätin väliin. Kyllä sillekin vielä aikansa ja paikkansa löytyy. Ensimmäisen Helppo C-tasoisen suorituksen tein muutama vuosi takaperin edesmenneellä Donna-hevosella. Olin ratsastanut hevosella ensimmäistä kertaa muutama viikko takaperin mutta tunneista oli jäänyt hyvä fiilis ja niin jäi kisoistakin, sillä sijoituimme 2. sijalle! Siitä saldosin siis myös ensimmäisen sijoitukseni. Nykyään ruusukkeita löytyy 3 virallista, kaksi sinistä ja yksi keltainen (5. sija). Se tuskin tuntuu paljolta joillekin mutta minulle se on suuri saavutus. En kuitenkaan koskaan ole kisannut voitontahtoisesti, vaan kokemuksen ja kehittymisen (ja arvioinnin) takia.

Ensimmäiset estekisani ratsastin Grit-nimisellä ponitammalla, joka oli vaikea ja laiska hypätä. Grit oli myös poni, jolla ylitin ensimmäistä kertaa 90cm esteen, en pysty vieläkään uskomaan sitä. Estekisoissa olen käynyt vähän vähemmän, virallisissa kisoissa vain 2 kertaa.

Esteratsastuksen kehitys:

Vuosi 2009 luultavimmin, (silloisen) lemppariponini Liseloten kanssa!
Minä & Grit estekisoissa v. 2012 

Vuosi 2012 Spotin kanssa estevalmennuksessa

Beethowenin kanssa estekisoissa keväällä 2013, onnistunut rata!
Katse tosin maassa, but hey, nobody's perfect!
Tammikuu 2013
 
Vuosi 2013 Einolassa

Vuoden 2013 estekausi hienolla Victorilla! Varpaat vaan ojennukseen ja katse eteen...

Muisteluleiri Einolassa (syksy 2013)
Ongelmana minulla on esteratsastuksessa se, etten löydä sitä kultaista keskitietä istunnassani. 
Olen hypyssä joko mukana liiaksi tai sitten en ollenkaan, joko jään jälkeen ja lysähdän voimasta satulaan tai makaan kaulalla ilman käsien tukea. Jälkimmäinen vaihtoehto sisältää myös liiallisen satulasta irtoamisen ja tosiaan sen, että ylävartaloni on liian edessä. Hypystä jälkeen jääminen taas tuottaa sen että olen todella lähellä satulaa enkä myötää. Myötääminen unohtuu myös usein muutoinkin.

En hyppää nykyään paljoa, minkä näkee istunnassani. En sanoisi, että istuntani on kehno mutta on siinä paljon parannettavaa yhä. Kehitystä kuitenkin pitäisi kuitenkin näkyä kuvissakin... toivottavasti.

Yksi asia mistä minua on esteillä myös huomautettu on varpaani (jotka siis sojottavat sivuille). Ne on onneksi saatu jo lähes kuriin ;-)

Vihdin ratsutallilla 2014 keväällä, kädet ja vartalo vihdoin oikein päin (voisihan se peppu olla taaempana, mutta tätä täydellisemmäksi ei taida päästä vielä!)
Pidän asennostani tässä kuvassa ja tilanteessa todella paljon! Jalka on oikealla kohdalla ja katse eteenpäin (vaikkei oikeaan suuntaan) ja johtavan ohjan avustuksella sain laukan vaihdettua. Olen myös jäntevänä.
Viimeisenä vielä ylpeyden aiheeni! 2014 Einolassa saavutettu 100cm! Tässäkin hypyssä asentoni on mallillaan!

Kouluratsastuksen kehitys:

Palmun tallilla kesällä 2012
 
Vuokraponini Maija 2012/2013

Alkuvuotta 2013
Beethowen kesällä 2013
Olen kuulemma aina ollut harmoninen ja tasainen ratsastaja ja omastanikin mielestä hyvin riskitön selässä olija, mikä johtaa siihen ettei istunnassanikaan ole tapahtunut suuria ja radikaaleja muutoksia sitten alkuvuosien. Istunnassani on kehittynyt se, missä ja miten käteni pidän. Keski-ja ylävartaloni hallinta on kasvanut. Jalkani ovat aina oikeastaan olleet siellä missä pitääkin - vaikkakin usein ne vajoavat turhan taakse - olen vain viime vuosien aikana oppinut käyttämään niitä.

Suurin muutos istunnassani on ollut siinä, miten aktiivinen selässä olen. Olen oppinut ratsastamaan hevosen peräänantoon ja vaikken vielä osaa soveltaa oppimaani jokaiseen hevoseen, tunnen sen, kuinka olen päässyt ja pääsen vähitellen eteenpäin.

Aikaisemmin osasin vain näyttää hyvältä, nykyään tiedän miltä tuntuu olla hyvin ja oikeinpäin.

Olen koko ratsastusaikani taistellut muutaman saman yksittäisen asian kanssa ja ne ovat aktiivisuuden lisäksi käteni ja etunojani. Nojaan eteenpäin yhä, mutta nykyään työskentelen tieni sen lävitse. En vieläkään aina ymmärrä kuinka taakse minun oikeasti pitäisi mennä, jotta olisin lopullisen oikeaoppisessa asennossa mutta olen pääsemässä siihen. Etenen yksi askellaji kerrallaan - nyt ravi alkaa olla jo paljon parempi kuin pitkiin aikoihin, seuraavana laukka.
Käteni taas ovat makoilleet hevosen säässä viimeiset 6 vuotta ja olen vihdoin ymmärtänyt totuttaa käteni siihen tuntumaan, minkä saan, kun pidän niitä korkeammalla. Joskus ne karkaavat alemmas ja joskus taas matalenevat, olen myös oppinut että niin kuuluu joskus käydä hevosen rakenteesta riippuen.

Kisoissa 2013 syksyllä, tässä kuvassa kaikki on vaan niin väärin! Kuvasta ymmärtää taakse nojaamisen tärkeyden (ja jalalla rentoutumisen...!)

Einolassa vuoden 2013 syksyllä, etukenoa ja suoria käsiä!




Suorat kädet! Valitettavasti Cabun vahvan etupään takia sen kanssa on vaikea pitää kulmaa kyynärpäissä...
Istunta on tässä kuvassa tönkkö, sillä kevennän mutta muuten en voi sanoa muuta kuin priimaa!
Tässä asentoni on oikeastaan omasta mielestäni lähes täydellinen, kun vain nojaisin hieman taaemmas! Hieno Patu <3
Tämän hevosen selässä ja tässä hetkessä asentoni on myös todella hyvä, kyseessä ihana Einolan Lola!
Kaikki kaikessa voin sanoa, että vaikka istuntani on muuttunut pieniä hippusia kerrallaan - vaikkapa vain yksi ominaisuus 3 vuoden aikana - olen kehittynyt. Ja se on mahtavaa sanoa ääneen!

Tämän vuoden (2014) Einolan leirillä tuntui, että saavutin paljon uutta ja hyvää istuntani ja vaikuttamiseni parissa. Koin mahtavia ahaa-elämyksiä, kun hevonen allani suostuikin mutkattomaan yhteiseen säveleen ja liikkui hyväntuntuisesti ja -tuulisesti kanssani. Palaisin samantien takaisin ihanien ihmisten ja hevosten pariin, jos voisin.

Se oli siinä!