tiistai 24. marraskuuta 2015

Se tyttö kamera kädessään

Ajattelin blogiani yksi päivä. Mitä tänne haluan ja mitä te satunnaiset lukijat saattaisitte haluta. Mietin kameraani, objektiivejani ja kuviani. Uudistimpa kuvasivustonikin sopimaan blogiin. Melankolinen harmaansinertävä teema tuntui sopivan niin tunnelmaan kuin vuodenaikaankin. Eksyin selailemaan vuoden 2014-kansioita. Kamerani kädenjälki oli kaunista katsottavaa ja täydellisessä valotuksessa, vehreässä kesäsäässä otetut kuvat lämmittivät mieltäni ja aiheuttivat pahemman nostalgiatunteen.
Asiahan on ollut nyt vuoden verran sellainen etten ole toimivaa kameraa omistanut. Tai oikeastaan ongelma on objektiiveissani, jotka ovat täysin mäsänä. (Hyvä minä.) Valitettavasti ongelmaan ei ole nopeaa ratkaisua, sillä kameravarusteiden hinnat ovat pilvissä eikä niihin ole opiskelijabudjetilla varaa.

Jäin kuitenkin katselemaan kuviani, niin vanhoja ja uusia. Mietin vanhoja kameroitani, jotka ovat piilossa jonkin laatikkoni viimeisessä nurkassa. Huomasin valokuvaamiseni kehityksen ja jäin ajattelemaan sitä. Ehkäpä voisin kirjoittaa valokuvaamisesta. Kamera on kuulunut elämääni ja pieneen kätöseeni jo yllättävän kauan. Sain käyttööni Canonin pikkupokkarin vuonna 2008 ja siitä lähtien unelmoin upeasta järjestelmäkamerasta. Unelmani toteutui vuonna 2012 kun joululahjapaketista paljastui Nikon D3100 ja kaksi kittiobjektiivia. Alusta asti olen hakeutunut kamera kädessä ennemmin luontoon ja eläinten luo kuin ihmisten seuraan. Siksi en olekaan kovin taitava ihmiskuvaaja. Hevoset ovat ehdottomasti olleet pääaiheena kuvissani jo hyvin kauan ja niitä onkin mieluisinta kuvata.

Nyt ajattelinkin listata kuvia, joista olin ylpeä niin aikoinaan.

2008


2009


2011
 

2012





2013


 2014

2012-2013 oli valokuvaamiseni kulta-aikaa. Kamera oli ehjä, upea ja fantastinen ja kulki mukanani kaikkialle. Olin paljon tekemisissä hevosten kanssa ja tallilla kokoajan - kuvasaldoa kertyi siis runsaasti.

torstai 19. marraskuuta 2015

Ajatuksia kirjoittamisesta, joulusta ja maailmasta



Jokainen meistä kohtaa umpikujia elämässään ennemmin tai myöhemmin. Jokainen meistä löytää kuitenkin aina tien ulos labyrintistä - tie saattaa avautua silmiemme eteen hitaasti tai ilmestyä tyhjästä. Minä näen umpikujan, jonka sumuisa horisontti valkenee. Näen edessäni paljon tulevaisuutta, olenhan elämäni muutoskohdassa ja kaiken uuden alussa. Seuraavat vuodet tulevat olemaan kaikkea muuta kuin olisin koskaan voinut kuvitella, vaikken vuosien sisältöä vielä tiedäkään. Sama vanha, tuttu ja turvallinen arki saa kuitenkin väistyä.

Joulu on tulossa. Se lämmittää minun, joulua rakastavan ja talven lämpöä ihailevan ihmisen sydäntä. En malta odottaa lumihiutaleiden tuntua hiuksissani, pirun liukasta maata jalkojeni alla, lahjojen paketoimista ja joulukuusen tuomista kotiin. Käteni syyhyävät jo jouluvalojen, glögin ja pipareiden suuntaan ja pikkujoulutkin ovat jo ovella. Joululaulut ovat kuuluneet soittolistaani olennaisesti jo usean kuukauden ajan.

Minun on ollut vaikea pitää yllä tätä blogia, sillä elämässäni on tapahtunut niin paljon. Olen ollut yksin ajatusteni kanssa, eivätkä ne ole lähteneet liikkelle ennenkuin loppusyksystä ja viime viikkojen aikana. Olen sallinut itseni unelmoida ja edessäni minua odottaa valoisa tulevaisuus, vaikkei se olekaan välttämättä täällä. Kun hyväksyy tulevaisuuden ennalta-arvaamattomuuden pääse jo aika pitkälle. Vaikka lähtö tulee olemaan vaikeaa tiedän, että minun täytyy tehdä se. Pyöräni tahtovat lähteä liikkeelle, kehitystä ei voi tapahtua jos jumittaa tyhjäkäynnillä vuosi tolkulla.

Maailma on samaan aikaan liikkunut eteen, taakse ja pysynyt paikallaan. Tapahtumat tuolla suuressa maailmassa, meidän pienen Suomemme ulkopuolella, ovat saaneet minut myös mietteliääksi. Oma tulevaisuuteni on hyvin sidonnainen muun maailman tulevaisuuksiin. Terrorismi ja sodat ovat saaneet meidät unohtamaan kaiken hyvän maailmassa mutta minä haluan uskoa ystävyyteen, rakkauteen ja rauhaan. Kuulunkohan mahdollisesti sittenkin 80-luvulle 50-luvun sijaan?

Lopetan tämän, monen mielestä turhalle tuntuvan kirjoituksen, yhden lempilauluni sanoihin:

Have yourself a merry little Christmas,
Let your heart be light
From now on,
our troubles will be out of sight