keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

08: Kotivärjäilyä

Tänään tuli värjättyä hiukseni, tietenkin kotona ja edullisesti! Tulokset olivat hyvät ja värjääjänä ihana serkkuni Elli (<3), joka on meillä lomailemassa Espoossa. Tässäkin postauksessa annetaan kuvien puhua puolestaan, siis enjoy!

Ennen
Jälkeen
Väri levittyi mukavan tasaisesti ja tummui. En aikaisemmin ollut värjännyt juuri tällä kyseisellä värillä, mikä näkyi siinä, että tulos oli erilainen kuin aikaisemmin. Väristä tuli aikaisempaa tummempi ja ruskeampi, kun aikaisemmin hiukset ovat olleet enemmän punertavat. Tämä ei kuitenkaan haitannut!


L´oréalin paketissa lupailtiin vaaleahkoa ruskeaa väriä. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että mulla oli aika tummat hiukset jo valmiiksi.


Nella löysi tiensä kanssamme parvekkeelle ja haistelemaan mielenkiintoista (tyhjää) väripakettia!

P.s. ilmoittaudun seuramme kesäkisoihin, joten pääsette kuulemaan ratsastus -ja kisapostauksia piakkoin!

torstai 19. kesäkuuta 2014

07: Juhannuksen viettoon

Varoitus: koko viikon käsittävä, pitkä postaus!

Olen selvinnyt rankasta leirinohjausviikosta, huh ja nyt kiitos omaa rauhaa ja sohvalle istumaan. Viikko on ollut ehdottoman toiminnantäyteinen, kiireinen ja niin fyysisesti kuin henkisestikin rankka. Leiriläisemme olivat hyvin nuoria ja aloittelijoita, ohjaamista ja auttamista oli siis paljon. Nyt ajattelin tosiaankin kertoa viikostani ja yhdestä, erikoisesta ratsastustunnistani.

Juhannusviikon yleisleiri kesti luonnollisesti maanantaista torstaihin, ponien ja hevosten mennessä lomalle loppuviikoksi.

Maanantaina aloitimme ystäväni Kiran kanssa ohjaushommat tuttuun tapaan tutustumisleikeillä ja paljastui, että olin suurinta osaa leiriläisistä lähes 10 vuotta vanhempi! Kappas kepposta, en tietenkään tuntenut itseäni vanhaksi. Aamu vaihtui iltapäivään ja leiripäivä loppui. Leppävaaran tallilla ei ole majoitustiloja, joten kaikki leirit ovat päiväleirejä. Jäin tallille, sillä maanantaisin kesällä hoidan Cabua!
Cabu oli maanantaina hassu ja kärsimätön itsensä. Se oli sosiaalinen ja olen myös huomannut, kuinka se on kehittynyt vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Yleensä tallillamme hevosilla on hoitajia kahdesta kolmeen per hevonen. Cabulla on nyt sen yhden hoitajan lopettamisen takia neljä hoitajaa minä mukaanlukien ja se on ollut hevoselle oikeasti hyödyksi. Cabu on oppinut sosiaaliseksi ja ruvennut kunnioittamaan pyyntöjämme niin peruutuksesta pienimuotoisen näykkimisen poistumiseen. Vielä on varsinkin meillä kahdella pitkä matka edessä täydelliseen, luottavaiseen kaksikkoon mutta olemme sentään päässeet eteenpäin ensimetreistä!
Syöttelin Cabua maanantaina ja jouduin tämän ja hoitamisen jälkeen jo lähtemään.



Meillä on yhä ja varmasti aina erimielisyyksiä suunnasta!

Polle näyttää niiin positiiviselta, ei omalta itseltään mutta ehdottoman söpöltä!
Maanantain kuvista iso kiitos leiriohjaajakaverille Kiralle!

Tiistaina ja keskiviikkona homma jatkui leirillä samaan tahtiin, hitaasti ja kärsivällisesti ponilasten ehdoilla kulkien. Heräsimme joka aamu Kiran kanssa seitsemältä ja hieman ennen kahdeksaa olimme bussipysäkillä lähdössä kohti tallia. Keskiviikkona pidimme leiriläisille mahtavan leirikasteen! Leirikastetta leiriläiset odottivat kauhunsekaisin tuntein mutta olen ylpeä kaikista, sillä he selvisivät hienosti ja kastuivat loppuvisan jälkeen kahta hienommin.
Tiistaina tallipäiväni oli rennompi, sillä en ratsastanutkaan kuten olin odottanut, keskiviikkona olin tallilla yhteensä 12 tuntia. Tässä vaiheessa viikkoa - huomaten todellakin tunnit, jotka tallilla olivat kertyneet - väsymys alkoi jo näkyä ja tuntua.

Keskiviikkona kävin ratsastamassa, enkä todellakaan tavalliseen tapaani hevostunnilla ja -kentällä, vaan ponitunnilla pienemmällä ponikentällä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut tavanomainen tunti, vaan menin ratsastamaan tunnille hevosella  nimeltä Kasper! Siis hevosella ponien sekaan, tunnilla oli esimerkiksi tallimme pienin poni Karoliina. Alkutunnista niin minä, kuin Kasper-heppakin tunsimme itsemme hölmöiksi - varsinkin kun löysimme itsemme satulavyön ja jalustinten tarkistusjonosta. Nostalginen tunne jatkui, kun lähdimme kiertämään pientä kenttää.

On se pappa komea mies vaikka vanhuus onkin iskenyt!
Kasper on 22-vuotias puoliveriruuna, joka on reippahasti jo harmaantunut ja ikä alkaa jo selässä kolottaa. Huomasin Kasperin jäykän selän harjatessani sitä tuntia varten ja kipeä olo jatkui tunnille. Minua hieman inhotti ratsastaa ruunaa mutta olin tyytyväinen, että se vertyi edes lopputunnista.

Kasper on erittäin pitkä hevonen, jonka kokoaminen varsinkin laukassa ja harjoitusravissa on ollut minulle vaikeaa.
Aloitimme tunnin pitkin tai hieman käteen otetuin ohjin. Keskityimme alkutunnista vaivattomiin askeleenpidennyksiin ja ravinostoihin. Tunsin ensiraviaskelista jo, kuinka kipeytynyt Kasper todella oli ja notko selkä teki myös ravista järkyttävän keventää ja istua. Kasperista myös kehkeytyi tunnin alkumetreistä yksi poneista, sillä se rupesi ennakoimaan siirtymisiä ponien mukana erittäin tehokkaasti ja kun ratsastimme normaalia pidemmällä tuntumalla, oli hevosen kuriin saaminen hankalaa. Kasper reagoi kuitenkin apuihini ponikentän tuomin jännityksin mahtavasti ja oli aktiivinen.
Jatkoimme tuntia ovaalin muotoisella tiellä mennen uran sisäpuolella ja kaartaen lyhyet sivut pyöreiksi. Olin toivonut kaarevampia teitä tunnille, sillä Kasper olisi tarvinnut taivuttelua. Ovaalirata osoittautui kuitenkin hyväksi työstöksi ja sain pitkän suostuttelun jälkeen vanhuksen kulkemaan oikein päin. Laukkasimme ovaaliradalla mutta ne jäivät vähäiseksi tällä tunnilla.
Kasper vertyi lopputunnista ja oli ihanan rento viimeiset noin 15 minuuttia. Olin hieman pettynyt tuntiin, lähinnä sen takia, että jouduin vaivaamaan vanhaa hevosta ratsastuksella. Olin silti tyytyväinen siihen, että hevonen vertyi lopulta ja oli vastaanottavainen avuilleni. Tunti oli suhteellisen rento ja ratsastaminen ponien seassa oli sen verran hämmentävää meille molemmille, etten edes lähtenyt tunnille kovin tavoitteellisin mielin.



Kaulaa saman verran, jos jopa enemmän kuin itse sitä vartaloa!


Olin tunnilla myös tyytyväinen omaan asentooni, olen kehittynyt ratsastettuani vaativilla hevosilla. Käteni ovat nykyään kannetummat ja jalkani (myös saappaiden pidon ansiosta) tasaisemmin omalla paikallaan. Ryhdissä minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa, lähinnä laitan tunnille aina liian lyhyet jalustimet ja unohdan kädet hevosen sään päälle lepäämään jolloin käden kulma jää pois.

Tunnin kuvista iso kiitos Sofialle ja Reetalle!

Torstaina leiri sujuikin jo tutuin rutiinein ja ryhmäkilpailun ja leirikisojen merkeissä! Torstaina olin tallilla "vain" puoli seitsemään, kun virkeystaso kutsui kohti kotisohvaa ja Suomen hurmaavaa juhannusta. Tulossa kymmenen asteen lämpötiloja ja vettä kuin saavista kaatamalla, noh, ainakaan ei olla menossa mökille! Tänään torstaina hoidin Rasmusta kuten myös keskiviikkona. Rasmus on mennyt tällä viikolla vain yhden tunnin päivässä. Sitä säästellään tuntiratsastajien mestaruuskisoja varten, joissa se starttaa tänä vuonna kolme kertaa. Hyvä näin, hevonen rupeaa ärsyttäväksi väsyessään ja toimii virkeänä muutoinkin paremmin! Syöttelin Rasmusta molempina päivinä hieman yli 20 minuuttia, kun keskiviikkona aika kului muiden hevosten parissa olin torstaina sen kanssa enemmän. Harjailimme ulkona tihkusateessa ja kyhnyttelimme ja rapsuttelimme karsinassa. Myös ruokakupit puhdistuivat, hyvä minä, aktiivinen hoitaja!

Nyt toivotan teille ihanille lukijoille mahtavaa Juhannusta säästä huolimatta ja ihania heppahetkiä itse kullekin! Pahoittelen jälleen kerran venähtänyttä blogitekstiä - kertokaa jos tahdotte tietyistä aiheista kompaktimpia paketteja!

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

06: Leirikesä & Helsingin villieläimet

Tänään olin perheeni, kahden pikkuveljen ja äidin, kanssa Korkeasaaren eläintarhassa. Sää oli mahtava juuri ulkonaoloa varten, tosin saaressa tuuli erittäin paljon! Pääsimme lähtemään juuri, kun ilma rupesi kylmenemään ja päivä oli todella kiva. Otin kamerani mukaan Korkeasaareen, kuten se kulkee mukanani kesäisin lähes kaikkialla muutenkin. Luvassa on siis paljon kuvia - olen todella tyytyväinen suurimman osan laatuun ja yleisesti siihen, miten sain niitä sommiteltua. Eläimet olivat keskipäivän auringossa aika rauhallisia mutta tämä ei haitannut!

Korkeasaaressa oli hiekanveiston SM-kilpailut - mahtavia töitä!
Päivän lempikuva, upea fasaaninaaras
Kaksin aina kaunihimpi.
Päivän asu ja lempihame
Korkeasaaresta päästyä oli aika suunnitella, valitettavasti puhelimen välityksellä, ystävän kanssa ensi viikon leirinohjausta. Leppävaaran ratsastuskoululla pidetään perinteisesti yhdestä kolmeen yleisleiriä ja kuten viime vuonna, menin tänäkin vuonna ohjaajaksi! Uusien ponilasten perehdyttäminen, kiusaaminen ja leikittäminen on mukavaa ja vapaaehtoistyö Leppävaarassa on muutenkin ollut lähellä sydäntäni.

Tuleva leiriviikko sai minut ajattelemaan Imatran Einolan tallia. Viime vuoden oma kesäleirini sijoittui sinne ja oli helposti mahtavin viikko hevosten parissa pitkään aikaan! Ensimmäistä kertaa leiritalli (olen kiertänyt pitkin Suomea kesäisin eri tallien leireillä) sai minut palaamaan toisena kesänä uudelleen, enkä ihmettele sitä.
Viime kesänä olin Einolan estepainotteisella leirillä ja tänä vuonna olen menossa valmennusleirille. Alunperin minua jännitti vaativamman tason leirille meneminen mutta en kadu päätöstäni. Leirille on tulossa paljon hyviä ystäviä ja harrastaminen on minulle kuitenkin itseni haastamista eikä muiden vakuuttamista - toisinsanoen harrastan itselleni. Sovin valmennusleirin kriteereihin, joten voin hyvällä omatunnolla mennä sinne!

Tässä teille fiilistelykuvia viime vuoden esteleiriltä Einolasta!

Hups, huopa valuu!
Nämä toppaliivikuvat ovat kys. leirin muistikselta, eli lokakuulta :) Ei ollut tosiaan kesällä niin kylmä!

<3

maanantai 9. kesäkuuta 2014

05: Lomahurmeessa

Heipsan taas ja mahtavaa kesää!
Alkuloman kiireiden mukana on unohtunut blogin olemassaolo täysin ja pahoittelen, että viidennen postauksen tulossa on nyt kestänyt monta viikkoa. :-(

Nyt kuitenkin paljon kuvia ja asiaa tulossa!

Elämäni myös kesäisin kulkee hevosten parissa ja hoidan suurimman osan viikosta Cabua ja Rasmusta Leppävaarassa. Kesäisin ratsastan paljon vähemmän. Hoidin viime torstaina Rasmusta ja päivä oli pitkä ja työntäyteinen! Olen viime viikkojen aikana kuvannut kamerallani enemmän kuin kuukausiin ja taidot ovat ihan ruosteessa.
Vastapalveluksi muiden kuvaamisesta (tunneilla, hoitohevosten kanssa...) otimme kuvia myös pitkästä aikaa Rasmuksen kanssa. Tallillamme oli viime viikolla estekurssi jonka jokaisella puolitoistatuntisella treenikerralla Rasmus oli mukana ystäväni Oonan kanssa. Estekerrat olivat rankkoja mutta poju ja Oona pärjäsivät mahtavasti ja näin myös kehitystä. Kunhan Musse oli syönyt kauransa pesin sen joka päivä tunnin jälkeen ulkona ja vein syömään ruohoa. Rasmuksesta kuoriutuu mukavalla vehreällä ruoholla oikea piehtaroija, sillä sinne se aina kumoaa itsensä - ainakin pesun jälkeen. Puhdas kuontalo on tehty liattavaksi, eikö niin?


Poni oli niin sulonen tässä kuvassa!
Siellä ruoholla se torstaina vetäsi oikein pari kertaa ympäri ja kumosi nurmelle ennenkuin edes huomasin.
Piehtaroimisen jälkeen ruohoa mätettiin kuin viimeistä päivää. Rasmus on viimeaikoina näyttänyt itsestään ihan ihmeellisiä puolia - ominaisuuksia joita en olisi kuvitellutkaan löytäväni tästä ylisosiaalisesta höpsöstä. Suurin projektimme on kärsivällisyys mutta siihen osasin varautua. Rasmus on osoittautunut aika spontaaniksi kaveriksi ja se huomattiin torstaina, kun poni pisti polvilleen hetken syöttelyn jälkeen ja kiehnäsi päällään ruohoon. Kuka tietää, oliko maasto epämukava piehtaroinnille, vai oliko tämä kiehnäys alkuperäisesti ruunalla mielessä? Naurut siinä pääsi, olipahan niin huvittavaa!
Ystäväni Rondy (http://wannalive-ronski.blogspot.fi) oli mukana alusta loppuun ja otti nämä ihanat kuvat, kiitos! <3 Tuli ikuistettua hauskoja kesähetkiä.


Minkä kuvatekstin antaisitte tälle?
"Ei mamii, mä en haluu takas sisälle!"
Kuvailtuani ja seurailtuani päivän viimeiset ratsastustunnit oli aika lähteä kotiin. Päivää täytyi kuitenkin tästä vielä pitkittää, sillä päätimme mennä äitini ja koirani kera koirapuistoon. Kesäisin Suomessakin tätä valoa kuitenkin riittää illaksi asti, joten tämä ei oikeastaan haitannut minua. 20 minuutin kävelymatkan päässä kodiltani on todella kiva koirapuisto, jossa on paljon koiria ja usein. Kamera päätyi myös tällä kertaa mukaan, en ollutkaan pitkään aikaan kuvannut koiria!

Nella on siis tosiaankin lähes 2 ½ vuotias sekarotuinen narttukoira, joka on pelastettu Kanariansaarilta sen ollessa luovutusikäinen. Nella (silloin Curlyksi kutsuttu) alipainoinen, kirppuinen ja surkeannäköinen pentu löytyi kahden veljensä kanssa pahvilaatikosta rannalta, suoran auringonpaisteen alta. Matka meidän sohvallemme rauhallisena makoilemaan on ollut pitkä mutta ilman ihania Kanarian TARA-järjestön ihmisiä nuo kolme säälittävää pennunruippanaa eivät olisi selvinneet hengissä. Nyt kaikki kolme koiraa ovat onnellisesti ihanissa perheissä, itseasiassa kaikki täällä Suomessa! (Ja tämähän olisi siis puhdas promo-teksti pelastuskoiria varten!)

Aikaisemmissa postauksissa lupasin, että seuraisimme myös Nellan seikkailuja ja tässäpä niitä tulee!

Kaivaminen on Nellan mielestä parasta!
"Moi, kuka sä oot?"

Ihanaa kesää ja kiitos, että seuraatte blogiani se merkitsee mulle paljon!
Postauksia tulossa myöhemmin ja tiheämmin tästä lähtien!

Suviterveiset, Sara & kaikenkirjavat karvakuonot