torstai 19. kesäkuuta 2014

07: Juhannuksen viettoon

Varoitus: koko viikon käsittävä, pitkä postaus!

Olen selvinnyt rankasta leirinohjausviikosta, huh ja nyt kiitos omaa rauhaa ja sohvalle istumaan. Viikko on ollut ehdottoman toiminnantäyteinen, kiireinen ja niin fyysisesti kuin henkisestikin rankka. Leiriläisemme olivat hyvin nuoria ja aloittelijoita, ohjaamista ja auttamista oli siis paljon. Nyt ajattelin tosiaankin kertoa viikostani ja yhdestä, erikoisesta ratsastustunnistani.

Juhannusviikon yleisleiri kesti luonnollisesti maanantaista torstaihin, ponien ja hevosten mennessä lomalle loppuviikoksi.

Maanantaina aloitimme ystäväni Kiran kanssa ohjaushommat tuttuun tapaan tutustumisleikeillä ja paljastui, että olin suurinta osaa leiriläisistä lähes 10 vuotta vanhempi! Kappas kepposta, en tietenkään tuntenut itseäni vanhaksi. Aamu vaihtui iltapäivään ja leiripäivä loppui. Leppävaaran tallilla ei ole majoitustiloja, joten kaikki leirit ovat päiväleirejä. Jäin tallille, sillä maanantaisin kesällä hoidan Cabua!
Cabu oli maanantaina hassu ja kärsimätön itsensä. Se oli sosiaalinen ja olen myös huomannut, kuinka se on kehittynyt vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa. Yleensä tallillamme hevosilla on hoitajia kahdesta kolmeen per hevonen. Cabulla on nyt sen yhden hoitajan lopettamisen takia neljä hoitajaa minä mukaanlukien ja se on ollut hevoselle oikeasti hyödyksi. Cabu on oppinut sosiaaliseksi ja ruvennut kunnioittamaan pyyntöjämme niin peruutuksesta pienimuotoisen näykkimisen poistumiseen. Vielä on varsinkin meillä kahdella pitkä matka edessä täydelliseen, luottavaiseen kaksikkoon mutta olemme sentään päässeet eteenpäin ensimetreistä!
Syöttelin Cabua maanantaina ja jouduin tämän ja hoitamisen jälkeen jo lähtemään.



Meillä on yhä ja varmasti aina erimielisyyksiä suunnasta!

Polle näyttää niiin positiiviselta, ei omalta itseltään mutta ehdottoman söpöltä!
Maanantain kuvista iso kiitos leiriohjaajakaverille Kiralle!

Tiistaina ja keskiviikkona homma jatkui leirillä samaan tahtiin, hitaasti ja kärsivällisesti ponilasten ehdoilla kulkien. Heräsimme joka aamu Kiran kanssa seitsemältä ja hieman ennen kahdeksaa olimme bussipysäkillä lähdössä kohti tallia. Keskiviikkona pidimme leiriläisille mahtavan leirikasteen! Leirikastetta leiriläiset odottivat kauhunsekaisin tuntein mutta olen ylpeä kaikista, sillä he selvisivät hienosti ja kastuivat loppuvisan jälkeen kahta hienommin.
Tiistaina tallipäiväni oli rennompi, sillä en ratsastanutkaan kuten olin odottanut, keskiviikkona olin tallilla yhteensä 12 tuntia. Tässä vaiheessa viikkoa - huomaten todellakin tunnit, jotka tallilla olivat kertyneet - väsymys alkoi jo näkyä ja tuntua.

Keskiviikkona kävin ratsastamassa, enkä todellakaan tavalliseen tapaani hevostunnilla ja -kentällä, vaan ponitunnilla pienemmällä ponikentällä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut tavanomainen tunti, vaan menin ratsastamaan tunnille hevosella  nimeltä Kasper! Siis hevosella ponien sekaan, tunnilla oli esimerkiksi tallimme pienin poni Karoliina. Alkutunnista niin minä, kuin Kasper-heppakin tunsimme itsemme hölmöiksi - varsinkin kun löysimme itsemme satulavyön ja jalustinten tarkistusjonosta. Nostalginen tunne jatkui, kun lähdimme kiertämään pientä kenttää.

On se pappa komea mies vaikka vanhuus onkin iskenyt!
Kasper on 22-vuotias puoliveriruuna, joka on reippahasti jo harmaantunut ja ikä alkaa jo selässä kolottaa. Huomasin Kasperin jäykän selän harjatessani sitä tuntia varten ja kipeä olo jatkui tunnille. Minua hieman inhotti ratsastaa ruunaa mutta olin tyytyväinen, että se vertyi edes lopputunnista.

Kasper on erittäin pitkä hevonen, jonka kokoaminen varsinkin laukassa ja harjoitusravissa on ollut minulle vaikeaa.
Aloitimme tunnin pitkin tai hieman käteen otetuin ohjin. Keskityimme alkutunnista vaivattomiin askeleenpidennyksiin ja ravinostoihin. Tunsin ensiraviaskelista jo, kuinka kipeytynyt Kasper todella oli ja notko selkä teki myös ravista järkyttävän keventää ja istua. Kasperista myös kehkeytyi tunnin alkumetreistä yksi poneista, sillä se rupesi ennakoimaan siirtymisiä ponien mukana erittäin tehokkaasti ja kun ratsastimme normaalia pidemmällä tuntumalla, oli hevosen kuriin saaminen hankalaa. Kasper reagoi kuitenkin apuihini ponikentän tuomin jännityksin mahtavasti ja oli aktiivinen.
Jatkoimme tuntia ovaalin muotoisella tiellä mennen uran sisäpuolella ja kaartaen lyhyet sivut pyöreiksi. Olin toivonut kaarevampia teitä tunnille, sillä Kasper olisi tarvinnut taivuttelua. Ovaalirata osoittautui kuitenkin hyväksi työstöksi ja sain pitkän suostuttelun jälkeen vanhuksen kulkemaan oikein päin. Laukkasimme ovaaliradalla mutta ne jäivät vähäiseksi tällä tunnilla.
Kasper vertyi lopputunnista ja oli ihanan rento viimeiset noin 15 minuuttia. Olin hieman pettynyt tuntiin, lähinnä sen takia, että jouduin vaivaamaan vanhaa hevosta ratsastuksella. Olin silti tyytyväinen siihen, että hevonen vertyi lopulta ja oli vastaanottavainen avuilleni. Tunti oli suhteellisen rento ja ratsastaminen ponien seassa oli sen verran hämmentävää meille molemmille, etten edes lähtenyt tunnille kovin tavoitteellisin mielin.



Kaulaa saman verran, jos jopa enemmän kuin itse sitä vartaloa!


Olin tunnilla myös tyytyväinen omaan asentooni, olen kehittynyt ratsastettuani vaativilla hevosilla. Käteni ovat nykyään kannetummat ja jalkani (myös saappaiden pidon ansiosta) tasaisemmin omalla paikallaan. Ryhdissä minulla ei ole koskaan ollut ongelmaa, lähinnä laitan tunnille aina liian lyhyet jalustimet ja unohdan kädet hevosen sään päälle lepäämään jolloin käden kulma jää pois.

Tunnin kuvista iso kiitos Sofialle ja Reetalle!

Torstaina leiri sujuikin jo tutuin rutiinein ja ryhmäkilpailun ja leirikisojen merkeissä! Torstaina olin tallilla "vain" puoli seitsemään, kun virkeystaso kutsui kohti kotisohvaa ja Suomen hurmaavaa juhannusta. Tulossa kymmenen asteen lämpötiloja ja vettä kuin saavista kaatamalla, noh, ainakaan ei olla menossa mökille! Tänään torstaina hoidin Rasmusta kuten myös keskiviikkona. Rasmus on mennyt tällä viikolla vain yhden tunnin päivässä. Sitä säästellään tuntiratsastajien mestaruuskisoja varten, joissa se starttaa tänä vuonna kolme kertaa. Hyvä näin, hevonen rupeaa ärsyttäväksi väsyessään ja toimii virkeänä muutoinkin paremmin! Syöttelin Rasmusta molempina päivinä hieman yli 20 minuuttia, kun keskiviikkona aika kului muiden hevosten parissa olin torstaina sen kanssa enemmän. Harjailimme ulkona tihkusateessa ja kyhnyttelimme ja rapsuttelimme karsinassa. Myös ruokakupit puhdistuivat, hyvä minä, aktiivinen hoitaja!

Nyt toivotan teille ihanille lukijoille mahtavaa Juhannusta säästä huolimatta ja ihania heppahetkiä itse kullekin! Pahoittelen jälleen kerran venähtänyttä blogitekstiä - kertokaa jos tahdotte tietyistä aiheista kompaktimpia paketteja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti