lauantai 12. syyskuuta 2015

59: Kahden vuoden jälkeen?

 Kaikki pahoitteluni postaustauosta mutta voin perustella sen abivuoden kiireillä ja ylioppilaskirjoituksilla ;) !

Uusi syyskausi on tuonut ratsuiksi vanhoja tuttuja - Cinderellan jälkeen Bonon ja Rasmuksen. Yksi sana, wau. Muutaman tunnin aikana on ehtinyt tehdä niin paljon, ymmärtää niin monta asiaa ja löytää niin monta erilaista fiilistä. Vastalaukkoja, etuosakäännöksiä ja ihan uusia tunnelmia!

Viimeisin ratsu kahden tunnin aikana on ollut kukas muukaan kuin iki-ihana Rasmus! Lähes tasan 2 vuotta sitten ratsastin hepalla viimeksi, ennenkuin pääsin tähän paremmin hoitohevosena tutustumaan, ja sinä aikana on kumpikin oppinut kyllä roimasti maailmasta. Istahtaminen viime perjantaina ruunapojun selkään oli aikamoinen kulttuurishokki kuten Bonon ja Cinderellankin kanssa. Rasmus oli kaikkea mitä muistin sen olevan - jäykkä, vino ja yllättävän urautunut - mutta myös paljon muuta. Sen kanssa oli kaikista vaikeuksista ja hitaista totutteluista huolimatta hirmu hauskaa puuhastella ja tänä perjantaina meni jo paljon paremmin.On hän niin sympaattinen ja rakas <3

Vuonna 2013, ekoja yhteisiä ratsastuskertoja
Muutaman vuoden takaa muistan Rasmuksen  nuorena ja häslänä. Se oli hieman rauhaton, hieman hukassa ja hieman tasapainoton. Itse olin yhtä keskeneräinen ja keskinäinen yhteistyö oli aika sekavaa. Rasmus oli mielestäni silloin vaikea hevonen - laukannostot olivat vaikeita ja epätasapainoisia ja meno muutenkin aika keskinvertaista. Kummallakin on tapahtunut paljon muutosta eteenpäin ja hyvä niin!

Vauhdikasta menoa vuoden 2014 hubertusratsastuksesta
Kahdessa vuodessa Rasmuksesta on kuoriutunut hirmu upea hevonen ja olen saanut todistaa tätä sen viereltä hoitajan roolissa. Siitä on tullut minulle todella tärkeä ja olen nähnyt kuinka se on kehittynyt huimasti, oppinut uutta ja saanut paljon uusia lihaksia, voimaa ja upean kaulan ja muodon. Ratsastamaan en ole päässyt ennen tätä päivää muutoin kuin hubertuksessa ja jouluratsastuksissa ja odotus on kyllä palkittu vihdoin. Paljon on molemmilla vielä opittavaa mutta että on kuitenkin kehitytty!


Oma kehitykseni on selvästi antanut Rasmuksen ratsastukseen selvempää näkökulmaa. Hevosen tunteminen ennestään auttaa myös paljon enemmän kuin olisin kuvitellut. Osaan suhtautua Rasmuksen luonteeseen ja oikkuihin ja ennakoida sen pelleilyjä. Huomaan sen olotilat ja tajuan millaiseen toimintaan se reagoi parhaiten. Paljon on kuitenkin vielä parannettavaa.

Vastalaukat tänä perjantaina saivat ponipojan hirmu innokaaksi ja sitä kautta kontrolli katosi täysin. Lopputunti kuluikin siinä, että yritin saada kierroksilla kulkevan hevosen kuulolle ja keskittymään. Vaikeuksia aiheuttavat myös rauhallisen ja rennon temmon löytäminen, joskin ravin tahti oli tänään jo parempi. Huomasin ensimmäisellä yhteisellä tunnilla, kuinka kokoajan hieman pyrin aktiivisempaan raviin enkä ymmärtänyt, että Rasmus reagoi vain kiirehtimällä entistä enemmän. Ehkäpä nämä virheet ajan kanssa etenevät parempaan suuntaan ;)

<3
Yleisesti fiilis on mahtava, että pääsee Rasmuksen kanssa ratsastamaan. Rakkaan ja tutun hevosen kanssa on aina hyvä puuhastella ja ehkäpä meidän yhteistyömme kukoistaa myös ratsailla jonain päivänä! Postausta pääsi kuvittamaan ihanat vanhat yhteiskuvat.