tiistai 28. lokakuuta 2014

28: Vuodesta toiseen

Multa oli toivottu kehityspostausta ratsastukseen liittyen ja innostuin ideasta samantien. Minulla on kuiteskin vanha läppäri, jolla on paaaljon kuvia ja jota en pitkään saanut rikkinäisen virtajohdon takia auki... Nyt sain sen kuitenkin toimimaan ja pääsette vihdoin sukeltamaan ratsastushistoriaani! Olen kaivellut arkistoja ja löytänyt aikamoisia muistoja ja huomannut myös kehitystä omaksi onnekseni!

Olen siis ratsastanut säännöllisesti 8 vuotta!

Historiikki:


Historiani hevosten parissa on lähtenyt käyntiin jo ennen vuosituhannen vaihtumista. 2-vuotiaana, vuonna 1999, minut istutettiin hoitotätini vuonohevosen selkään.
Siitä päivästä lähtien olen hakeutunut hevosten seuraan, selkään ja tekemään niiden kanssa vaikka mitä. Kiersin pienenä kaikki talutusratsastukset ja tahdoin ala-asteikäisenä suorittaa ravikuskikortinkin. En kuitenkaan suorittanut sitä, ehkäpä se ei vain ollut kohtaloni.

Aloitin säännöllisen ratsastamisen Leppävaaran ratsastuskoululla vuonna 2006 syksyllä. Ensimmäiset ratsastustuntini olin minitunnilla, puolituntisella talutustunnilla. Menin lähes koko minituntikurssini Ombre-nimisellä valkoisella ponilla. Ensimmäisen maastoni muistan menneen kipakalla Nancy-tammalla.


Siirryin nopeasti alkeiskurssille. Ensimmäisiä kertoja alkoi tulemaan enemmänkin, ensimmäiset kertani kokonaan ilman taluttajaa, ensimmäiset laukat, ensimmäinen tippuminen ja elämäni ensimmäinen este. Ensimmäinen tippumiseni oli Figaro-ponilta pukkilaukasta. Ensimmäinen hyppyni oli (jo edesmenneellä) Zanna-ponilla, jolla ratsastin nuorena tosi paljon. Muistan tuonkin tuokion hyvin, vaikka siitä on varmasti yli 6 vuotta.


Ensimmäinen metrin este ylittyi tänä kesänä ja olen siitä kovin ylpeä. Ensimmäiseen helppo B-tasoiseen kisasuoritukseen piti ilmoittautua myös kesällä ja seuraavana yrityksenä kuukausi takaperin, mutta huonon fiiliksen vuoksi jätin väliin. Kyllä sillekin vielä aikansa ja paikkansa löytyy. Ensimmäisen Helppo C-tasoisen suorituksen tein muutama vuosi takaperin edesmenneellä Donna-hevosella. Olin ratsastanut hevosella ensimmäistä kertaa muutama viikko takaperin mutta tunneista oli jäänyt hyvä fiilis ja niin jäi kisoistakin, sillä sijoituimme 2. sijalle! Siitä saldosin siis myös ensimmäisen sijoitukseni. Nykyään ruusukkeita löytyy 3 virallista, kaksi sinistä ja yksi keltainen (5. sija). Se tuskin tuntuu paljolta joillekin mutta minulle se on suuri saavutus. En kuitenkaan koskaan ole kisannut voitontahtoisesti, vaan kokemuksen ja kehittymisen (ja arvioinnin) takia.

Ensimmäiset estekisani ratsastin Grit-nimisellä ponitammalla, joka oli vaikea ja laiska hypätä. Grit oli myös poni, jolla ylitin ensimmäistä kertaa 90cm esteen, en pysty vieläkään uskomaan sitä. Estekisoissa olen käynyt vähän vähemmän, virallisissa kisoissa vain 2 kertaa.

Esteratsastuksen kehitys:

Vuosi 2009 luultavimmin, (silloisen) lemppariponini Liseloten kanssa!
Minä & Grit estekisoissa v. 2012 

Vuosi 2012 Spotin kanssa estevalmennuksessa

Beethowenin kanssa estekisoissa keväällä 2013, onnistunut rata!
Katse tosin maassa, but hey, nobody's perfect!
Tammikuu 2013
 
Vuosi 2013 Einolassa

Vuoden 2013 estekausi hienolla Victorilla! Varpaat vaan ojennukseen ja katse eteen...

Muisteluleiri Einolassa (syksy 2013)
Ongelmana minulla on esteratsastuksessa se, etten löydä sitä kultaista keskitietä istunnassani. 
Olen hypyssä joko mukana liiaksi tai sitten en ollenkaan, joko jään jälkeen ja lysähdän voimasta satulaan tai makaan kaulalla ilman käsien tukea. Jälkimmäinen vaihtoehto sisältää myös liiallisen satulasta irtoamisen ja tosiaan sen, että ylävartaloni on liian edessä. Hypystä jälkeen jääminen taas tuottaa sen että olen todella lähellä satulaa enkä myötää. Myötääminen unohtuu myös usein muutoinkin.

En hyppää nykyään paljoa, minkä näkee istunnassani. En sanoisi, että istuntani on kehno mutta on siinä paljon parannettavaa yhä. Kehitystä kuitenkin pitäisi kuitenkin näkyä kuvissakin... toivottavasti.

Yksi asia mistä minua on esteillä myös huomautettu on varpaani (jotka siis sojottavat sivuille). Ne on onneksi saatu jo lähes kuriin ;-)

Vihdin ratsutallilla 2014 keväällä, kädet ja vartalo vihdoin oikein päin (voisihan se peppu olla taaempana, mutta tätä täydellisemmäksi ei taida päästä vielä!)
Pidän asennostani tässä kuvassa ja tilanteessa todella paljon! Jalka on oikealla kohdalla ja katse eteenpäin (vaikkei oikeaan suuntaan) ja johtavan ohjan avustuksella sain laukan vaihdettua. Olen myös jäntevänä.
Viimeisenä vielä ylpeyden aiheeni! 2014 Einolassa saavutettu 100cm! Tässäkin hypyssä asentoni on mallillaan!

Kouluratsastuksen kehitys:

Palmun tallilla kesällä 2012
 
Vuokraponini Maija 2012/2013

Alkuvuotta 2013
Beethowen kesällä 2013
Olen kuulemma aina ollut harmoninen ja tasainen ratsastaja ja omastanikin mielestä hyvin riskitön selässä olija, mikä johtaa siihen ettei istunnassanikaan ole tapahtunut suuria ja radikaaleja muutoksia sitten alkuvuosien. Istunnassani on kehittynyt se, missä ja miten käteni pidän. Keski-ja ylävartaloni hallinta on kasvanut. Jalkani ovat aina oikeastaan olleet siellä missä pitääkin - vaikkakin usein ne vajoavat turhan taakse - olen vain viime vuosien aikana oppinut käyttämään niitä.

Suurin muutos istunnassani on ollut siinä, miten aktiivinen selässä olen. Olen oppinut ratsastamaan hevosen peräänantoon ja vaikken vielä osaa soveltaa oppimaani jokaiseen hevoseen, tunnen sen, kuinka olen päässyt ja pääsen vähitellen eteenpäin.

Aikaisemmin osasin vain näyttää hyvältä, nykyään tiedän miltä tuntuu olla hyvin ja oikeinpäin.

Olen koko ratsastusaikani taistellut muutaman saman yksittäisen asian kanssa ja ne ovat aktiivisuuden lisäksi käteni ja etunojani. Nojaan eteenpäin yhä, mutta nykyään työskentelen tieni sen lävitse. En vieläkään aina ymmärrä kuinka taakse minun oikeasti pitäisi mennä, jotta olisin lopullisen oikeaoppisessa asennossa mutta olen pääsemässä siihen. Etenen yksi askellaji kerrallaan - nyt ravi alkaa olla jo paljon parempi kuin pitkiin aikoihin, seuraavana laukka.
Käteni taas ovat makoilleet hevosen säässä viimeiset 6 vuotta ja olen vihdoin ymmärtänyt totuttaa käteni siihen tuntumaan, minkä saan, kun pidän niitä korkeammalla. Joskus ne karkaavat alemmas ja joskus taas matalenevat, olen myös oppinut että niin kuuluu joskus käydä hevosen rakenteesta riippuen.

Kisoissa 2013 syksyllä, tässä kuvassa kaikki on vaan niin väärin! Kuvasta ymmärtää taakse nojaamisen tärkeyden (ja jalalla rentoutumisen...!)

Einolassa vuoden 2013 syksyllä, etukenoa ja suoria käsiä!




Suorat kädet! Valitettavasti Cabun vahvan etupään takia sen kanssa on vaikea pitää kulmaa kyynärpäissä...
Istunta on tässä kuvassa tönkkö, sillä kevennän mutta muuten en voi sanoa muuta kuin priimaa!
Tässä asentoni on oikeastaan omasta mielestäni lähes täydellinen, kun vain nojaisin hieman taaemmas! Hieno Patu <3
Tämän hevosen selässä ja tässä hetkessä asentoni on myös todella hyvä, kyseessä ihana Einolan Lola!
Kaikki kaikessa voin sanoa, että vaikka istuntani on muuttunut pieniä hippusia kerrallaan - vaikkapa vain yksi ominaisuus 3 vuoden aikana - olen kehittynyt. Ja se on mahtavaa sanoa ääneen!

Tämän vuoden (2014) Einolan leirillä tuntui, että saavutin paljon uutta ja hyvää istuntani ja vaikuttamiseni parissa. Koin mahtavia ahaa-elämyksiä, kun hevonen allani suostuikin mutkattomaan yhteiseen säveleen ja liikkui hyväntuntuisesti ja -tuulisesti kanssani. Palaisin samantien takaisin ihanien ihmisten ja hevosten pariin, jos voisin.

Se oli siinä!

2 kommenttia: