perjantai 17. lokakuuta 2014

27: Viikon sanoma: mielialan kohotus


Olen hevosen selässä ollut konkreettista silkkaa hymyä vain muutaman kerran elämässäni. Ne hetket on jaettu muunmuassa Cabun ja Jolly Jumperin kanssa ja olen niistä yhä niin ylpeä, tyytyväinen ja syvästi onnellinen ja kiitollinen. Tänään sain kokea ahaa-elämyksiä ja saman ihanan onnellisuuden tunteen.

Ratsastin tänään Londalla. Kiireisen päivän päätteeksi tunti saapui todella nopeaksi enkä sen takia osannut murehtia viime kertojen vaikeuksia, vaan menin hyvin avoimin mielin selkään. Mittari näytti -1 celsiusastetta ja päällä oli varmuuden varalta talvipakkasten toppatakki. Siirryttyäni Londan selkään lähdin kävelemään pitkin ohjin ja tunsin ensimmäisistä askelista lähtien kuinka varmalta ja tasaiselta tamma tuntui. Kun otin ohjat tiukemmalle tiesin, että tänään lähdettäisiin työskentelemään täysin eri fiiliksellä. Hevonenhan tuntui ihan mahtavalta!

Londa oli koko tunnin erittäin mukava, tunsin itsenikin yhtä tasaiseksi kuin se ja pystyin käsittelemään tammaa tosi helposti ja vaivattomasti. Helppoa tunnilla ei kuitenkaan ollut, sillä Londa oli vasempaan kierrokseen todella mutkalla ja todella outo. Se painoi paljon sisälle ja en puskemallakaan saanut sitä läpi. Noh, jatkoin kuitenkin luovuttamatta ja kyllä se lopulta tuotti tuloksia. Harjoittelimme tunnilla paljon laukassa, teimme laukanpidennyksiä ja eteen & alas-työskentelyä, josta olen aina pitänyt. Laukanpidennykset olivat varmasti aika epäjohdonmukaisia mutta ai että laukassa myötääminen sujui ihanasti! Tässä vaiheessa suunpielet kääntyivät taivasta kohden ja näytin varmasti ulkopuolisesta mielipuoliselta hymyillessäni niin onnessani. Londa oli todella hyvä, hakeutui alas ja kantoi itsensä. Se meni niin tyynesti myötäykseni mukana ja oli vastaanottavainen ja mahtava!

Loppuenlopuksi ainoa asia, mikä minua jäi tunnilta vaivaamaan oli toimintaa häirinnyt martingaali. Se oli Londalla päällä edelliseltä tunnilta ja vaivaa säästäen en poistanut sitä. Se aiheutti Londassa vähän vetopaniikkimaisuutta, mitä yritimme sitten kesken tunnin open kanssa lievittää sitä löysentämällä.

Vaikea kääntää sanoiksi se hieno fiilis, minkä koin tänään mutta ainakin yritin!

(Toivottavasti jaksatte lukea intopinkeitä fiilistelytekstejäni ilman korrekteja kuvia!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti