keskiviikko 15. lokakuuta 2014

26: Metrin Astor

Tänään olin tosiaan Vihdissä ratsastamassa kolmatta kertaa, kuten viime postauksessa vihjailinkin. Jälleen vuorossa oli estetilaustunti, kahdelle hengelle eli mulle ja kaverilleni Mirkalle. Mirka meni Mimmi nimisellä hevosella ja minä menin Astorilla, joka olikin ihan uusi tuttavuus mulle. Alkuperäinen idea oli hypätä Balleriinalla, kuten ensimmäisellä kerralla, mutta tammaneito oli valitettavasti vieläkin pienemmällä käytöllä saikun jäljiltä.

Saavuin Vihtiin kolmen jälkeen ja menin harjailemaan Astoria. Astor on 9-vuotias älyttömän komea voikko ruuna, sanoisin että noin 167cm korkea kaveri. Ruunalta löytyy mukavasti massaa ja jo nyt kunnon talvikarvat ja partakin! :)


Tänään teemana päätimme pitää hallintatehtäviä ja isoa rataa periaatteessa. Esteinä olivat vesimattokavaletti, sateenkaariristikko, punavalkoinen okseri ja kolmen pystyn sarja, jossa oli itseasiassa johdepuomi ensimmäisenä, en vain piirtänyt sitä (taitavasti) tuohon.
Mittasuhteet ovat hieman hakusessa...
Aloitimme tunnin itsenäisellä verryttelyllä ensin pysähdyksin käynnissä (ja peruutuksin). Jatkoimme sitten ravissa ja tein voltteja, ympyröitä ja pari täyskaartoa vaihtaen suunnan. Ensimmäiset 20 minuuttia menivät täydessä sekasorrossa mun osalta, sillä Astor osoittautuikin aivan erilaiseksi ratsastettavaksi, kuin mikään muu hevonen, jolla olisin aiemmin mennyt. Se oli samaan aikaan vahva ja herkkä ja iso ja ketterä...hmm... vastakohdat viehättävät toisiaan? Oikeastaan Astor oli vahva vain, jos se halusi eikä luonnostaan. Ruunaan oli vaikea saada sellaista rauhallista eteenpäinpyrkimystä.



Jatkoimme verryttelystä sitten kolmen sarjalle, jota tulimme ravissa ja laukassa maapuomeina ja hieman korotettuina. Hyppäsimme myös molempiin suuntiin kaarevan linjan vesimatosta ja sateenkaaresta. Sarja sujui mukavasti, kun löysimme tahdin ja sopivan tasaisen lähestymisen. Kerran kävi tosin niin, että jo johdepuomille tulimme huonoilla askelilla ja loppu sujuikin sen mukaisesti. Oli aika mielenkiintoista tietää jo ensimmäisen askeleen jälkeen, että sarja ei tule sujumaan. Viimeisen esteen hyppy oli outo ja keikahdin siitä sitten hepon syliin. Pääsin kuitenkin nopeasti ylös, sillä olin osannut odottaa keikahdusta.
Kaareva linja tuottikin jo enemmän ongelmia, sillä en saanut jalkojani kiinni ja Astor päätti oikaista sisäpuolelta niin, että hyppäsimme turhankin reunasta. Homma parani kuitenkin ja aluksi jännittäneet erikoisesteetkin rupesivat onnistumaan.


Seuraavaksi otimme matkaan mukaan okserin ja sen tulimme siis oikeasta kierroksesta. Tarkoitus oli vaihtaa laukka ja kääntyä ennen päädyn esteitä vasempaan kierrokseen. Ensimmäinen ongelma tuli lähestymisessä, sillä jalat eivät olleet mulla vieläkään tarpeeksi kiinni ja Astor otti mun jännityksen huonosta lähestymisestä itseensä ja korvat tötteröllä lähestyi vinkurassa okseria. Selvisimme kyllä joka kerta yli, joko alitemmossa, vinossa tai muuten vain huonosti. Laukat vaihtuivat ehkäpä kaksi kertaa viidestä, heh :D

Pidätysongelmia...!

Lopuksi rupesimme hyppäämään esteitä ratana ja okseria ja sarjan viimeistä estettä nostettiin. Astorin vasen laukka oli oikein mukava ja jykevä mutta oikea ei pyörinyt sitten yhtään, vaikka etäisyyksien aikana sitä yritinkin työstää. Empä ole pitkään aikaan tavannut näin toispuoleista heppaa. Rata sujui kuitenkin mainiosti muutamia vaikeuksia lukuunottamatta. Sama vanha okserilähestyminen mutkitteli mutta se parani ajan kanssa. Okserilta jatkoimme vasemmassa kierroksessa kaarevalle uralle ja kierrettävä tötterö ei muuten tullut kierrettyä kertaakaan... huono tie linjalle saikin aikaan sitten aika mielenkiintoisia hyppyjä niin läheltä kuin kaukaakin...heh. Kaarevalta linjalta otettiin pitkä reitti sarjalle. Toistojen avulla tuli hypyistä kuitenkin hyvä fiilis ja rata sujui lennokkaasti!

Tunti päättyi siihen, että hypähdimme Astorin kanssa 100cm pystyn sarjan viimeisellä esteellä ja se olikin aika mahtavaa! Hyppy tuli yllättävän kepeästi ja tuntui vihdoin siltä, että pystyin luottamaan isolla esteellä myös itseeni! Okseri oli varmaankin 85cm korkea ja muut esteet sitten vähemmän. Huonon valon takia ei maneesista saanut enempää hyppykuvia, pahoittelut.

Viatonta hepparakkautta
Jokainen tosissaan oleva heppatyttö tarvitsee epäonnistumiskuvia, tässä yksi oikein muikea säätökuva.
 Lopuksi vielä pikku videonpätkänen.

2 kommenttia: