21: Jos raketin rakentaisin...

Nyt on sitten hypätty vauvaheppa Petruksen kanssa ensimmäistä kertaa. Olipahan elämys.
Vaikea kuvailla sanoin, kuinka vaikeaa se oli mutta onneksemme tunnin aikana tuli myös hyviä pätkiä ja tsemppaavia kommentteja opettajalta! Tämä oli yksi niistä tunneista, joka alkoi mainiosti ja loppui vähemmän tai enemmän negatiivisessa mielessä mielenkiintoisesti.

"Ratamme" oli tällä kertaa tämännäköinen. Voitte siitä huomata ensinnäkin virheettömät taiteelliset taitoni ja Paintin kädenjäljen. Oranssipäiset puomit ovat kavaletteja ja yksittäinen este oli pystyeste, joka tosiaan hypättiin kaarevalla lähestymisellä.

<3

Tunti alkoi itsenäisellä lämmittelyllä käynnissä ja ravissa. Tunnustelin Petrusta ja yritin totutella lyhyisiin estejalustimiin (sillä olin ratsastanut yhden reiän pidemmillä puomitunnit). Heppa tuntui ihan mukavalta, vaikka hidastui jälleen nopeasti pohkeelle. Tein pysäytyksiä ja säännöllisiä temmonvaihteluita. Jatkoimme ravissa ja menimme kavaletit. Petrus ei oikein nostellut jalkojaan kavaleteilla mutta paransi ja minä parantelin.
Jatkoimme samaa tehtävää laukassa tehden voltteja myös laukassa. Nostot olivat oikeeseen kierrokseen _paljon_ helpommat, kuin vasempaan. Yllätyin siitä, sillä viimeksi en muistanut siinä niin suurta eroa. Vasemmassa kierroksella koko hevonen puski apujeni takia ulospäin ja lähinnä vain jäkitti ravissa. Kun laukka nousi se valui ulos voltilta ja tippui sitten raviin (hups!).

Kavaletit korotettiin laukkoja varten niin, että ne hypättiin innarivälein. Aluksi en oikein osannut tuoda ruunaa sarjalle, minkä takia askeleet eivät joko asettuneet tai heppa ei vain mennyt tarpeeksi aktiivisesti. Yhden jalkojennosteluvirheen heppa teki myös itse, minkä takia meinasimme kaatua kolmannelle kavaletille. Homma kuitenkin parani loppua kohden huimasti ja selkäkin rupesi tulemaan mukaan!

Lopputunnin tehtävänä toimi kaarevan uran pystyeste, joka tultiin laukassa.  Ensinnäkin Petrus nosti monta kertaa (2?) väärän laukan, minkä takia emme päässeet esteelle. Kun oikea laukka nousi hevonen ei kääntynyt mutta kääntymisen jälkeen se ei myöskään suoristunut estettä varten. Lähestymiset olivat yhtä kiemurtelua ja kun pääsimme esteelle olin valmistautunut hyppyyn mutta hevonen aikoi hypätä vasta seuraavalla askeleella, mikä ei minulle tehnyt järkeä. Voin suoraan sanoa, että aivan joka ikisellä kerralla, kun tulimme tälle esteelle, Petrus otti tai jätti ottamatta yhden askeleen ja hyppäsi kummallisesti esteen yli. Tämän takia en pysynyt hypyissä sitten yhtään mukana ja homma levisi oikeastaan käsiin. Viimeinen hyppy oli kuitenkin ihan siedettävä ja olin tyytyväinen, että pystyimme lopettamaan kohtuulliseen hyppyyn. Tälläkin tehtävällä tapahtui niin kummallinen hyppy, että meinasin kumota itseni alas selästä - onneksi en kuitenkaan.

Ensi kerralla sitten vain paremmin, toivottavasti. Onneksi Petruksella kuten myös minulla on hyvä työmoraali, mehän emme periksi hevin anna! Voin myös myöntää itselleni sen, ettei Petrus todellakaan ole helppo hypätä, vaan nuori ja kokematon. Toisinsanoen, sitä enemmän töitä pitää tehdä. En malta odottaa seuraavaa tuntia!

Kiitos kuvista kuuluu Sofialle ! <3