lauantai 20. syyskuuta 2014

22: Toinen petrauspäivä

Maaginen otsikko vol. 100

Perjantaina jatkui siis estejaksomme ja se olikin sitten viimeinen hyppykerta vähään aikaan. Lämpimästi muistelen niitä muutaman vuoden takaisia aikoja, kun ratsastin estevalmennuksessa ja pääsin useammin hyppäämään ja kisaamaan esteratsastuksessa... nyt esteratsastusta tulee harrastettua satunnaisesti Vihdissä, leireillä ja kaksi kertaa vuodessa Leppävaarassa...
Kuitenkin, hieman tunnista. Kuvia ei tullut tällä kertaa, alkaa olemaan jo muutenkin niin pimeä, ettei kuvia paljon saisikaan.

Meillä oli sama tehtävä kuin viime kerralla, thank god! Se meni viimeksi niin huonosti, että jatkoin mielelläni samojen kaarevien lähestymisten ja sarjojen työstämistä. Tällä kertaa homma tehtiin kuitenkin eri suuntaan ja kavaletit oli korvattu esteillä, innarivälit oli korvattu innarivälillä, yhden askeleen välillä ja kahden askeleen välillä. (Siis 4 esteen sarja) Odotin tuntia oikeastaan hieman kammoksuen, halusin kyllä korjata virheeni mutta pelkäsin, etten osaisi.

Mieltäni virkensi se, että saapuessani Petruksen karsinalle se oli paljon pirtsakampi kuin viimeksi. Heppa oli myös klo 16 tunnilla laukannut ponnekkaammin, kuin viime perjantaina (kävin hieman vaanimassa ;)). Tunti alkoi ihan mukavasti, vaikka heppa olikin tosi jännittynyt edestä ja jotenkin rauhattomampi. Otimme jälleen aika itsenäisen alkuverryttelyn, pysähdyksiä ja ravi- sekä laukannostoja. Petrus oli ihan mukava alkutunnissa ja laukka jopa pyöri!

Esteet sujuivat alusta lähtien oikeasti ihan hyvin. En saisi kai olla liian kriittinen itseäni kohtaan. Pelkäsin aluksi, että ponnistuksista lähteekin toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen - onneksi ei! Petrus ja minä mentiinkin samaan suuntaan ja ajatukset jotenkin loksahti kohdalleen. En sano, että tällä tyylillä olisi kisoissa pärjännyt ja olihan se varmasti ulkopuolisen silmistä aika mielenkiintoista mutta selvisimme yli, mikä onkin tässä vaiheessa tärkeintä. Aloitimme siis kaarevan uran esteellä ja jatkoimme sitten sarjalla.

Sarja sujui myös odotettua paremmin. MUTTA... kaikessa on mutta. Petrus lähti kohti sarjaa aina ristilaukassa, mistä syystä homma valahti käsiin. Saapuessamme sarjalle heppa oli pohkeen takana ja innarivälin jälkeen jatkoi ravissa. Yritin käskeä sitä seuraavilla esteillä laukkaan mutta ei se vaan sitten onnistunut. Näin homma jatkui pari kertaa, joina tulimme sarjan. Kolmannella kerralla olin aivan varma, että nyt se jatkaa varmasti laukalla kun niin sitä pyysin... mutta ei. Tällä kerralla jatkoimme sarjalle suoraan uudestaan ja sain hevosen käskettyä hereille hieman sille epämiellyttävästi raipalla avittaen (tosin Petruksen kanssa pieni raipan liikautuskin jo nostattaa mieltä ja näin siis tein). Viimeisen sarjan se meni laukassa ja viimeinen este alkoikin olla jo ihan mallikkaan kokoinen, eli noin 65cm.
Hevonen handlasi sarjaesteet paremmin kuin olisin kuvitellut - muistellen viime kerran innareita, joilla olimme hukassa. Se hyppäsi hyvin ja oli tasainen, vaikka laskeutuikin viimeisellä esteellä väärälle laukalle jokaisella kerralla.

Tällä tunnilla opin oikeastaan sen, ettei kannata luovutta ja pitää puskea läpi vaikeiden asioiden. Jään helposti siihen tilaan, että tahdon edetä vaikeissa asioissa hitaasti ja varmasti, useimmin parempi vaihtoehto olisi ottaa se riski tehdä asia joko todella väärin tai erittäin hyvin. Opin myös löytämään Petruksen kanssa ponnekkaamman laukan ja oli mukavaa huomata ero!

Minä & Cabu toivotetaan teille ihanille lukijoille hyvää viikonloppua ja lukiolaisille toivottavasti onnekasta tulevaa koeviikkoa <3 !

2 kommenttia: