54: Ei raha tuo onnea, vaan hevoset

Minun fiilikseni tiivistyvät upeasti ja helposti otsikon lausahdukseen: ei raha tuo onnea, vaan hevoset. Ja niinhän se menee, kuka tahansa hevosihminen on varmasti samaa mieltä. Tämän viikonlopun hevostelut ovat olleet kaiken kaikkiaan hyvän fiiliksen heppailuja, kaikki on sujunut ja ollut ihanaa, lämmin sää on hellinyt isänmaatamme Suomea ja ruoho alkanut vihertää. Kesä on ovella, mikäpä ei siis menisi pieleen?

Perjantaina pääsin ratsastamaan Ruusaa, joskus aiemminkin blogissa vieraillutta tuntsaritammaa. Kyseessä on juuri sellainen hevonen, joiden parissa opin oikeasti ratsastamaan, joista pidän eniten ja joiden kanssa olen eniten kehittynyt: paatunut laiskuri. Ruusa on yksi tallimme upeimmista hevosista... jos sen saa liikkeelle ja asenteen kuntoon. Kyseessä on hevonen, joista moni ei pidä mutta jonka kanssa minä työskentelen todella mielelläni - mistä lie tullut tämä "vika" minuun.

Ruusa oli perjantaina upea. Ruusan kanssa alkutunti on aina tietynlaista tuskaa, sillä sen vertyminen ja herääminen vie vähintäänkin puoli tuntia hikiliikuntaa. Sittenkin sitä saa muistutella jalkojen liikuttamisesta ja jos yhtään hellität pysähtyy se paikalleen ja näin tapahtui meillekin kerran. Tamma opettaa kuitenkin hurjaa periksiantamattomuutta eikä todellakaan anna tilaa laiskottelulle. Sellainen taukoamaton puskeminen läpi harmaan kiven saa minut ainakin työskentelemään paljon paremmin, kuin jos roikkuisin herkässä hevosessa kiinni ja toivoisin parasta.

Tunnin aihe sopi meille huippuhyvin, pistimme perustavanlaatuiseen syyniin nimittäin pohjeapujen käytön. Kyseessä onkin hyvin ajankohtainen ja ikuinen asia eteenpäinpyrkimätöntä hevosta ratsastaessa. Tunnin aikana minusta tuntui, että löysin oikeasti todella paljon erilaisia sävyjä, joilla antaa pohkeita. Huomasin, että erilaiset pohjeavut todellakin tehosivat Ruusaan paremmin kuin pelkkä loppumaton jumputus. Ruusa vertyi tunnin aikana todella hyvin ja lopputunnista minusta tuntui, että tamma saattoi liikkua kanssani elämäniloisesti ja tyynesti pysyen kaikessa rauhallisuudessaan silti tahdikkaana. Tyytyväinen olen myös omaan istuntaani ja Ruusan kanssa minusta tuntuukin, että löydän oikeaoppisen asennon helpommin. Ehkäpä ihana koulusatula ja upean tasaiset askeleet auttavat asiaa, tai kenties kohtalomme on olla yhdessä...

Viimeiset kymmenen minuuttia ovat tunnetusti vaativan hevosen kanssa parhaat ja tälläkään kertaa sääntöön ei tullut poikkeusta.
Ruusa oli viimeiset minuutit aivan upea tehden kaiken pyynnöstäni niin hyvin ja pysyen rentona mutta myös todella nätissä ryhdissä ja rytmissä. Näitä lähes symbioosiksi kutsuttavia tiloja tulee varsin harvoin tielle, mutta kun ne tulevat se fiilis on sanoinkuvaamattoman ihana!

Pohjeavut voisi toki antaa huomaamattomastikin mutta antaa sen olla tulevaisuuden murhe

Jotkut sosiaalista mediaa seuraavat saattavatkin jo sitten tietää, mitä lauantaina tapahtuikaan! Kevätkauden päättäjäiset saapuivat nimittäin jälleen ja seuramestaruuksissa sain kuulla, että minut oli arvottu osallistumaan päättäjäisinä järjestettävään poniagilityesitykseen. Tallillemme saapui Lohjalta, Riitin talllilta, kaksi supersuloista shetlanninponivahvistusta avustajineen ja heidän demonsa jälkeen minä muiden joukossa pääsin testaamaan agilitytaitojani!

Ponikaverikseni valikoitui Köpö niminen ruunapoika, jonka kanssa juoksimme sitten rataa onnellisena ympäri. Oli huippukivaa pitkästä aikaa puuhata näiden karvaisten palleroiden kanssa ja mitä vielä, kisata ja loikkia ympäriinsä! Köpö ja minä ei ihan voitettu mutta superhauskaa silti oli ja jopa kiikkulaudankin yli lopulta pääsimme.

Päättäreissä sain nauttia myös hyvästä, joskin vaihtelevasta säästä (lue: meidät yllätti valtava saderintama ja taivas repesi), supermaittavasta ruoasta ja pesäpallosta aikuismaisten pantomiimileikkien ja ystävien kera. Ihan harmittaa, että kesäloma alkaa, sillä ratsastuskerrat Leppävaarassa jäävät niin vähälle. Onneksi hoitamaan pääsen silti, mikään ei ole parempaa kuin nurmikolla hevosten kanssa lojuminen ja auringonotto kentän laidalla!

Kiitos taas hirmuisasti Here And Now-blogin Sofialle mittavasta kuvamateriaalista!