Hui, seuramestaruudet tulivat ja menivät. Tämän postauksen kokoonsaamisessa meni jostain syystä ikuisuus ja syvimmät pahoitteluni siitä. Kisapäivä sujui klassisissa sememeiningeissä hyvän ruoan, tahdikkaan musiikin, upeiden ratsukoiden ja ihanan lämpöisen kesäsään parissa. Aamun viileä sää ei rikkonutkaan mestaruussään perinnettä, vaan aurinko pääsi porottamaan iltapäivästä!
Seuramestaruudet menivät minun, kuten muidenkin osalta, todella hyvin, jos siitä lähdetään liikkeelle. Jälleen kerran kisajännitykset pääsivät valloilleen oikeastaan vasta verryttelyssä, jolloin oli todella vaikea oikeasti keskittyä ja viime iltana suunnitellut verryttelyt unohtuivat täysin. Kasper tuntui hyvältä vaikkei yhtä hyvältä kuin perjantaina. Siitä huolimatta lähdin hyvillä mielin kouluaitojen sisään ja starttasimpa vielä kaiken lisäksi jälleen ensimmäisenä!
Kasper oli radalla hyvä, minä en niinkään. Kisamenoihin tottunut pappa suoritti radan tyytyväisesti, vaikka minä jännityksissäni hutiloin useampaan otteeseen ja sain kuulla niistä kisapaperissa, jonka numerot olivat kaikesta huolimatta parempia, kuin olisin odottanut. Tuomarit kehuivat sopivaa tempoa, suoria ja tarkkoja teitä ja pehmeitä siirtymisiä. Saimme yhteisprosenteiksi 57,5%
 |
| Team Kapseli! Kuvasta uupuu punainen ja keltainen ruusuke ;) |
Kotiinvietäväksi sain upean punaisen ruusukkeen ja hyvän mielen. Radassa oli hurjasti parannettavaa, kuten toki aina, mutta nyt tiedän jälleen kerran mitä työstää seuraavaksi. Kesän vähäisten ratsastusten kehityspointiksi otan ehdottomasti olkapäälinjani ja käteni kaiken muun ohella.
Hieman kauhistuttaa jälkeenpäin katsella epätasaista ratsastustani ja kyllä, tiedostan sen ja toivottavasti joku päivä opin oikeasti rentoutumaan kisoissa ja näyttämään yhtä järkevältä kuin joskus treeneissäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti