43: Mites tässä näin kävi

Mitä tapahtui sunnuntaina oli jotain, mitä en ollut uskaltanut toivoa tai kokenut mahdolliseksi mutta mistä olin haaveillut kovasti.

Kisapäivään valmistautuminen alkoi kisatakin ostamisella ja olen takkiini tosi tyytyväinen - se sopii ja sain sen mukavaan hintaan seuramme kirpparilta! Valmistelut jatkuivat rutiininomaisesti varusteiden siivoamisella ja ainaisella panikoimisella ja neuroottisella aikataulun suunnittelemisella ja radan kertaamisella. Yöunet uhrasin suorituksen potemiselle, sillä olen jo pitkään kokenut B-tasolle siirtymisen liian isona palana ja vaikeana asiana, mitä se ei todellakaan ollut kun itse asiaan pääsin.

Kisapäivä sujui kesäkisojen vastakohtana tasan tarkkaan kuten olin suunnitellut ja Victorin letittäminen oli ihanan helppoa ohuen ja harvan harjan ansiosta. Aiemmin kauhistusta aiheuttanut kalju häntäkin saatiin piilotettua siivon ranskanletin taakse.

Päästessäni verryttelyyn koin paineet pahiten. Tiesin, että tässä vaiheessa päivää täytyisi oikeasti tsempata. Pitkistä kävelytyksistä huolimatta Victor lämpesi hitaasti ja oli jännittynyt oman hermoiluni ansiosta suurimman osan verryttelystä. Saimme kuitenkin aikaiseksi ihan hyviäkin pätkiä ja pääsin kouluaitojen sisään ihan hyvillä fiiliksillä. Aitojen sisässä Victor otti kuitenkin tehtäväkseen tuijottaa katsomoa ja jännittyä aivan täysin otteestani pois. Säikähdin siinä vaiheessa jo pahemman kerran, että katosiko se kaikki verryttelyssä tehty työ noin vain käsistäni. Hevonen palautui kuitenkin kuulolle vihellyksen jälkeen ja pääsimme aloittamaan. Seuraava takaisku oli kaiken ponnekkuuden katoaminen, mistä sekin lie johtunut. Hevonen menetti eteenpäinpyrkimyksensä täysin ja jouduin herättelemään sitä ärsyttävän tehokkaasti jo ensimmäisen voltin aikana. Laukkojen jälkeen hevosen liikkeeseen palasi se sama tarmo kuin aiemmin ja suoriuduimme radasta varsin hyvin omasta mielestäni.
Tottakai meno oli ollut yhä epätasaista ja muutamassa kohdassa tiet levähtivät omien mokieni takia (tai lähinnä keskittymiskyvyttömyyden takia) mutta selvisimme Victorin kanssa radasta paljon odotettua paremmin!

Helpotuksen tunne lopputervehdyksen ja taputusten jälkeen oli sanoinkuvaamaton. Myöhemmin päädyin buffettiin tarkastamaan tuloksiani ja sain paperini. Olin kolmas. Kolmas. En viimeinen, toiseksi viimeinen tai päässyt ollenkaan läpi. Kaikkea muuta. Paperista löytyi yksi 7,5 ja vain yksi vitonen - kaikki muu oli siitä ylöspäin. Tuomari kehui menoamme ja antoi hyvää, kehittävää palautetta. Parhaiten niin tuomarin kuin itseni mielestä sujuivat ensimmäinen laukkaympyrä ja pohkeenväistöt.

Hevonen kesäkuntoon 2015?

Pienen osallistujamäärän vuoksi ruusuke jäi saamatta mutta sehän minulla ei ollut ollut tavoitteenakaan! Kolmanneksi tulemisessa oli toinenkin plussa, jonka ymmärsin vasta jälkeenpäin ja hymy taisi levitä korviin asti - kvaalauduin seuramme toukokuussa pidettäviin mestaruuskisoihin. Se on ollut jo pitkään asia, johon olen halunnut pyrkiä mutten ole kuvitellut pärjääväni B-tasolla. Nyt unelmista ja tavoitteista on kaikesta huolimatta tulossa totta.

<3