perjantai 23. tammikuuta 2015

38: Ison hymyn arvoinen

Tämä päivä on ollut ison hymyn arvoinen.

Koko viikon olen viettänyt kotona, kipeänä. Tänään päätin tahdon voimalla, puolikuntoisena, lähteä ihmisten ilmoille eli talliperjantaita viettämään. Edessä olisi taas kovasti kaivattu ratsastustunti - tallilla ilmoitustaulun listalta ratsukseni paljastui Jolly Jumper. Olen mennyt Jollylla nyt 6 kertaa putkeen ja sitä ennen vähintäänkin saman verran. Hepasta on tullut minulle ihan vahingossa todella rakas.


Minua stressasi ennen tuntia, sillä olen muuttunut ruunan kanssa aika pikkutarkaksi. Tiedän jo miten hevonen toimii ja haluan parantua sen kanssa entistä enemmän. Ruuna on vaikea mutta koen, että sovimme toisillemme ja viime viikkoina yhteistyössä on löytynyt ihan uusia tasoja. Edistys saa minut puskemaan vielä pidemmälle ja välillä liian nopeasti. Tunti lähti tänään kuitenkin hyvin käyntiin.

Ratsastan Jollya gramaaneilla. Aiemmin olen tietoisesti tukeutunut niihin mutta viime tunnilla kokeilin laskea niitä paljonkin löysemmälle. Se oli silloin ollut oikeastaan katastrofi, Jolly oli kadonnut edestä aivan täysin ja ollut huono koko lopputunnin. Tänään pidin gramaanit alusta lähtien löysemmällä ja se ei tuottanutkaan samanlaista reaktiota ruunassa kuin viimeksi - oikeastaan laisinkaan.


Teimme tunnilla pääasiassa ympyrätyöskentelyä, käynti- ja raviavotaivutuksia ja loivia kiemurauria, joiden kaarella oli voltti.  Jolly oli rento, ihana, hyvissä määrin taipuvainen (yleensä taipuu liikaa) ja siitä syystä jäntevä. Rentouden takia ruuna oli kuitenkin myös jalalle hidas ja aiemmin niin räjähdysherkkää ja säpäkkää hevosta sai oikeasti pyytää eteenpäin ja ryhdistäytymään. Laukkaympyröillä se liikkui lähes haluttomasti, mikä kyllä ihmetti sillä välillä se pyrähteli ja välillä (useasti, arhg) otti raville. Käynnissä ja ravissa tehdyt kiemuraurat sujuivat, vaikka niillä olikin usein ruuhkaa. Jolly venäytti useasti jokaisen voltin ensimmäisen kaarteen vaikka kuinka yritin pitää sen kuosissa... Aloitimme avotaivutukset ravissa tehden niitä vastapäivään eli ulospäin. Jolly oli aivan upea! Se oli ollut mahtavantuntuinen koko tunnin mutta raviavoissa se oikeasti jäntevöityi, keskittyi ihan huimasti ja oli niiiiin tasainen. Saimme huisin ihanat kehut opettajalta, mitkä pitivät omat suupielet kyllä ylhäällä lopputunnin ja leveästi. Samanlaisen tunteen sain Jollyn kanssa viimeksi alkusyksystä korvaustunnilla.
Tunnin lopuksi hevonen sai kyllä suuret taputukset ja huomionosoitukset <3


Jolly on paras vakioratsu, jota olisin koskaan voinut toivoakaan ja olen tällä hetkellä niin onnellinen. Muistan olleeni aivan hirvittävän epätasainen ratsastaja aloittaessani hevosilla ja mennessäni 20CM PIENEMMILLÄ hevosilla silloin. Nyt menen epätasaisilla, isoilla hevosilla ja pysyn itse tasaisena. Monta kertaa tänäänkin huomasin sen, että pystyin oikeasti olemaan kuin yhtä voimakkaan Jollyn kanssa.

Toinen ison hymyn arvoinen asia tänään oli se, kun saavuin tallille ja huomasin ilmoitustaululla ilmoituksen siitä, että Petrus (ja toinen jalkavaivainen, pitkään saikunnut Dresman) pääsee takaisin tunneille. Se on ollut tiistaista lähtien tunneilla, toki vasta kerran päivässä, mutta tänäänkin se pääsi tunnille! Olen niin onnellinen nuoren rasavillin puolesta.

<3
Pian edessä on myös mun Wanhat! Aika kuluu niin hurjan nopeasti. Kysymys kuuluukin: haluatteko hevospainotteisuudesta huolimatta postausta Wanhoistani? :)

2 kommenttia:

  1. Joo ois tosi kiva jos tekisit Wanhoista postauksen! :) Ihanaa jos oot tykänny mennä Jollylla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä vain :) ja taidan tehdä siitä!

      Poista