Toukokuu viilettää ohi kovaa vauhtia. Sen sisälle on mahtunut iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia ja useampaan otteeseen kaipuuta hevosten luo ja sen toteutumista.
Sunnuntaina Leppävaarassa kisattiin tämän vuoden seuramestaruudet ja jaettiin uusille mestareille pokaalit, ruusukkeet ja taputuksen ja naurun saattelemana he laukata kirmasivat kenttää ympäri. Löysin uuden identiteettini hevosten parista: nostalgisoivan täti-ihmisen, joka innostuu jo hevosten ja kisavarusteiden näkemisestä mutta on salaa kateellinen siitä, ettei ole enää samassa tilanteessa kuin kahta nuoremmat motivoituneet tulevaisuuden lupaukset. Kaipuu ratsaille ja kisakentille nousi pintaan erityisen tehokkaasti kun muistin kuinka olin ollut omia ensimmäisiä semejäni stressaamassa vuosi sitten. Nupittamassa Kasperia, kertaamassa koulurataa ja näpeltämässä omia putipuhtaita varusteitani. Se oli ollut minulle aivan normaalia arkea silloin. En olisi ikinä uskonut, että vuosi siitä olisin tässä, vaikka sisimmässäni tiesinkin, että vuoteni Leppävaarassa olivat lopuillaan.
Tietysti olen vielä nuori itsekin, tietysti vielä pääsen ratsaille ja onhan minulla hevosia ja mahdollisuuksia elämässäni. Mutta en malta olla ajattelematta, että elin jo kultavuoteni ratsastuksen saralla ja mietin, miten enää nousen ratsaille samalla motivaatiolla ja innolla ja etsin tapaa päästä kisakentille. Nopeaa ratkaisua säännöllisen ratsastuksen pariin minulla ei ole ja se tätä asiaa mutkistaakin eniten - se, että pääsen näkemään tuttuja ja uusia hevosia ja harjaamaan niitä kerran kahdessa viikossa ei vielä ole se, mitä etsin. Näen itseni juuri nyt pääasiassa harrastelijana ja ihmisenä, joka oleskelee hevosten kanssa terapian ja ilon takia, mutta en voi olla haaveilematta aluekisoista ja aktiivisesta vuokrasuhteesta jonkun taitavan ja ihanan hevosen kanssa. Ehkäpä vielä joku päivä minulla on varaa ja taitoa elää tätä unelmaani, on niitä oudompiakin asioita saavutettu elämässä.
Kuukauden opetus: Asiat muuttuvat, mielipiteet vaihtuvat ja ne saavatkin vaihtua. Sinulla on oikeus ajatella mitä haluat. Yhden päivän aikana voit kokea tunteiden koko kirjon ja joinain aikoina mikään ei tunnu miltään. Mennyt on mennyttä ja tulevaisuudessa odottaa ainakin jotakin parempaa, kunhan olet kärsivällinen, yrität kerta toisensa jälkeen ahkerammin ja pysyt positiivisena.
Pitkästä aikaa minä koen, että elämäni on kuin kasassa, vaikken voi nähdä tulevaisuuttani edes viikko eteenpäin tai sanoa varmaksi, mitä teen syksyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti