50: Puomit kolisten kentällä

Puolivälissä 100. postausta kohti, yay!

Kuvista ja videoista iso kiitos Rondylle ja Sofialle!

Kuten lupasin, videoita Cabun ja minun esteratsastuksista. Odotukset olivat todella hyvin sujuneen ensimmäisen hyppykerran jälkeen suuret mutta päädyinkin tippumaan päälleni pilvilinnoista. Esteratsastus ei olekaan pitkään aikaan ollut NÄIN vaikeaa. Useamman kuukauden hyppytaito tuntui ja näkyi ja vaativa, tekninen tehtävä ei helpottanut lainkaan tunnin kulkua.

Yllä varsin havainnollistava piirros tehtävästä kokonaisuudessaan. Punaiset viivat ovat maapuomeja ja loivalla kiemuralla löytyy kaksi ristikkoa, joiden korkeus ei luojan kiitos humissut kovin korkealla.

Aloitimme maapuomisuoralla ja loivalla kiemurauralla, jolla sijaitsevien esteiden puomit olivat maassa. Cabu oli alkutunnista ihan ok, ei liian väsynyt tai painava kädelle. Kun siirryimme vähitellen tunnin tehtäviin ja rupesimme tekemään tehtäviä ratana sain huomata, kuinka vaativalla päällä Cabu oli. Se oli kaukana yhteistyökykyisestä symppisruunasta, jona sen tunnen. Cabu käyttäytyi todella kovapäisesti, jumitti ja oli jäykkä. Se oli turta vasemmalta, jolloin oikeassa kierroksessa oli todella vaikea päästä hevosen kanssa edes oikeille linjoille. Päädyimme jytistelemään useamman puomin, tötterön ja lantasaavin ylitse perjantain tunnin aikana. Selviydyimme kuitenkin jokaiselle esteelle, vaikkakin todella vinossa ja kaukana harmonisesta suorituksesta.

Lopputunnin radassa aloitimme päätyvoltilla kaartaen kiemurauralle. Kiemurauran keskellä tehtiin voltti maapuomin yli ja kaarrettiin kohti seuraavaa estettä. Rata viimeisteltiin toisella päätyvoltilla ja maapuomisuoralla. Meidän heikkoutenamme oli ehdottomasti volteilla temmon säilyttäminen ja keskivoltin jälkeen linjan säilyttäminen toiselle ristikolle juurikin sen ylettömän ulospäin puskemisen takia.

Cabulla on niin vaihtelevia päiviä , että välillä (kuten perjantaina) kaikki tuntuu niin vaikealta etten tiedä mitä pitäisi ajatella. Olisipa upeaa päästä treenaamaan Cabun kanssa useammin niin este-, kuin kouluratsastuksen saralla, jotta pääsisi yli näistä keskinäisistä vaikeuksistamme.

Perjantailta jäi sellainen fiilis, että taidamme sopia yhteen vain yhteisen kömpelyytemme takia. Täydennämme toistemme tasapainon puutetta ja tuloksena on ratsukko, joka juuri ja juuri pysyy pystyssä ja huojuu pitkin kenttää. Toisaalta, juuri siinä Cabu on opettanut minua - tasapainoni löytämisessä. Yhteinen harmonia on vain vielä, ja varsinkin tauon jälkeen, hakusessa.

Estekaudelta jäi vaikeuksien ja ihanien onnistumisten lisäksi paljon käteen. Oli ihana päästä vaihtamaan maisemaa ja hyppäämään ulos. Sain huomata omia puutteitani ja yritän taas ensi tunneilla muistuttaa itseäni niistä ja parantaa kerta kerralta. Oman tasapainon kanssa saanen taistella vielä vuosienkin päästä mutta ainakin käteni alkavat vihdoin (toki ratsusta riippuen) löytämään oman paikkansa. Jos vain oppisin istumaan satulassa ja reagoimaan eri hevosten kanssa oikeilla tavoilla niin kaikki alkaisi varmasti sujumaan jo paremmin. Cabu oli odotettua kätevämpi ja ketterämpi estehevonen ja vielä joku päivä otan sen kanssa mielelläni uusinnan esteiden parissa! Taitaa se kouluratsastus silti olla enemmän meidän lajimme ;)

Ensi viikolla pääsen jälleen mukavuusalueelleni, kouluratsastuksen puoleen. Minulla alkaa vakavamielinen treenikausi kohti seuramestaruuksia, jotka häämöttävät toukokuun puolivälissä. Yhä on vaikea kuvitella, että todella kvaalauduin sinne sillä en olisi vielä puoli vuotta osannut uskoakaan tätä todeksi. Katsotaan, miten koulutunnin lähtevät sujumaan - toivon mukaan hyvin!

Yllä pitkästä aikaa hieman videoita :) Klipeistä todella huomaa, ettei homma ollut aina täysin hallinnassa. Erityisesti jälkeenpäin Cabun kanssa aina huomaan, että ohjat ovat liian pitkät (ja että roikun hevosessa epätoivoisesti). Tätäkin on duunattu vuoden ajan mutta vieläkään en tajua sitä tarpeeksi hyvin tunnin aikana - hyi minä.