Jostain takaa merten ja mantujen löydän unelmieni maan

 Somewhere in time's own space
There must be some sweet pastured place
Where creeks sing on and tall trees grow
Some paradise where horses go,
For by the love that guides my pen
I know great horses live again.

-Stanley Harrison

Kukapa meistä ei unelmoisi? Nuoresta pitäen meitä opetetaan katselemaan maailmaa, tutustumaan sen ihmeisiin ja ajattelemaan kaikkea mitä voimme saavuttaa, löytää ja oppia. Tänään ajattelin listata teille "bucket list"-tyylisesti 8 hevosaiheista paikkaa ja asiaa, jotka haluan kokea ennen kuolemaani.

Maailma on myös nelijalkaisten ystäviemme osalta monipuolinen ja laaja. Jokainen maa tuntuu omistavan omat tapansa hevosten pitämisessä ja hevoskulttuurissa ja minusta jokainen maa on uniikki ja näkemisen arvoinen. Minulla on kuitenkin selviä suosikkeja ympäri maailmaa - asioita, jotka vain haluan nähdä omin silmineni ja kokea.
Kyseiset kokemukset eivät ole missään tietyssä järjestyksessä alla ja niiden kuvat on kopioitu laillisesti Flickr.comista.

1. Espanjalainen ratsastuskoulu

Ensimmäisenä listalleni pongahti Espanjalainen ratsastuskoulu. Tarvitseeko tätä edes kyseenalaistaa? Kyseinen ratsastuskoulu on mielestäni ainoa laatuaan ja olisi varmasti upea paikka vierailla. Ratsastuskoulu sijaitsee Wienissä ja se on ympäri maailmaa tunnettu upeista perinteistään ja kauniista lipizzanhevosistaan. Lipizzanhevoset ovat mielestäni kauniita hevosia ja olen ollut onnekas saatuani tutustua entiseen hoitohevoseeni Dominikiin, joka oli nuori lipizzaruuna. Espanjalaisessa ratsastuskoulussa hevoset ovat kuitenkin aivan omaa luokkaansa ja kaikki varmasti pystyvät hahmottamaan mielessään hyppytemput kuten Levaden ja Capriolen.

2. Perinteinen espanjalainen ratsastus

Vaikka jatkamme samanlaisella espanjalaisella teemalla, viehättää perinteinen espanjalainen ratsastus minua aivan omalla tavallaan. Barokkihevoset ovat aina viehättäneet minua, sillä ne ovat näyttäviä mutta seesteisiä hevosia ja niillä on pitkät perinteet. Matkaa Espanjaan piristäisi todella hyvin käynti ratsastusnäytöksessä, jossa saisi unelmoida omasta andalusialaisesta tai vain ihailla kauniita hevosia upeissa varusteissa. Espanjalaiset perinteet ovat myös hyvin kaukana Suomessa totutusta käytännöllisestä hevostelusta, johon kuuluu länget ja kuokka, mistä syystä ne kiinnostavat minua perisuomalaista harrastajaa.

3. Lännenratsastus Amerikanmaalla

Jotenkin kummasti seuraavat neljä kohtaa ovat enemmän vaelluspainotteisia. Se ei kuitenkaan vähennä niiden arvoa vaan minun kohdallani ennemminkin lisäävät kiinnostusta. Vaeltaessa hevosen selästä käsin pääsee tutustumaan hevoseen ja luontoon aivan eri tavalla kuin kiertämällä rataa kentällä miettien ainaisia puolipidätteitä. Luonto ympäröi sinua ja näet upeita maisemia ja pääset rentoutumaan. Parhaimmassa tapauksessa vaellukset kestävät päiviä eikä se todellakaan haittaisi minua esimerkiksi sellaisessa paikassa kuin Pohjois-Amerikan preerioilla.

Lännenratsastusta olen päässyt kokeilemaan jo nuorena oltuani lännenratsastukseen erikoistuneella Jokirannan ratsastuskoululla kesäleirillä. Leiri oli todella mielenkiintoinen kokemus nuorelle tytölle ja lännenratsastuksen rentous jäi aina kiinnostamaan minua. Lännensatulassa olisi varmasti todella mukavaa vaeltaa.

Mikä Amerikan hevosperinteissä myös kiinnostaa ovat villimmät lajit kuten "barrel racing" ja tietysti karjan paimennus vanhan kunnon ranchilla.

4. Islanti

Tämä lista ei olisi mitään ilman Islantia. Islanninhevoset ja Islanti ovat olleet niin pitkään unelmalistallani kuin olen hevosia harrastanut. Kuten lännenratsastusta, kokeilin myös islanninhevosilla ratsastusta hyvin nuorena ensimmäisen kerran. Olen ollut kahdella islanninhevosleirillä ja kolmella muutaman tunnin issikkavaelluksella elämäni aikana puhumattakaan kerroista kun olen noussut jollakin tavallisella tallilla islanninhevosen selkään. Olen myös hypännyt esteitä islanninhevosella, ja tippunut, mistä ei sitten puhutakaan enempää... (Ei kuulu ylpeyden hetkiini)

Islanti on upea ja erikoinen maa ja viehättää ehdottomasti karun luontonsa ja ikonisten villihevostensa takia. Kukapa ei haluaisi käyskennellä villihevosten keskellä?
Islanninhevosten askellajit, töltti ja passi, ovat mahtavat istua ja pienten sitkeiden hevosten kanssa on upeaa vaeltaa. Niiden kotisaarella se olisi varmasti kahta mahtavampaa. Näillä hevosilla tulee aina olemaan paikka sydämessäni ja toivon joku päivä saavani mahdollisuuden tutustua niiden kuvankauniisiin kotiseutuihin.

5. Norjanvuonot

 

Jokin siinä koskemattomassa luonnossa minua sykähdyttää - huomaako sen kenties tästä listasta? Seuraavana listassa on Norja, vuonot ja norjanvuonohevoset. Nämäkin sitkeät pienet karvaiset ponit ansaitsevat paikan listassani, sillä mikä ei olisikaan upeampaa kuin vaeltaa katsomaan Norjan tunnettuja maisemia, vuonoja, näiden suloisten ponien selästä käsin. Aiemmin olen päässyt maastoilemaan vuoniksella ja se oli aivan mahtavaa. Pienet sitkeät hevoset ovat näköjään myös minulle sellainen "soft spot".

6. Aavikkoarabit

Sitten siirrytään takaisin eksoottisempiin maisemiin. En varmasti ole ainoa, joka varttui Mustan Orin ja sen kaikkien mahdollisten variaatioiden parissa? Muistan hyvin selvästi erään elokuvan - jonka katsoin aivan liian monta kertaa - jossa musta ori oli upea villi arabianhevonen. Se pyydystettiin aavikolta ja elokuvassa oli maagisia kohtauksia jylhissä maisemissa villihevosten parissa.

Seuraava kosketukseni aavikkohevosiin oli, kun kuuntelin nuorena tyttönä tarinaa siitä kuinka isäni oli Afrikassa ja pääsi ratsastamaan hiekkaisiin maisemiin. Hänen hevosensa vikuroi eikä lähtenyt laukkaamaan, sillä isäni ei osannut käskeä sitä, ja minä nauroin tarinalle. Nyt vanhempana pystyn kuvittelemaan, kuinka maaginen kokemus paahtavan auringon alla ratsastaminen on varmasti ollut.

7. Hacking with a british accent

Iso-Britanniaan olen halunnut lähteä hyvin, hyvin pitkään. Se on paikka, johon olen suunnitellut vielä joku päivä jopa muuttavani. Muistan pitkään suunnitelleeni serkkuni kanssa kahvilan avaamista jonnekin kylään. Tämä on tietysti hyvin kaukainen ja kulunut idea mutta kaiken kaikkiaan brittien tavat, kulttuuri ja saarien luonto tuntuvat houkuttelevilta. Kaikkein suurin houkutus on kuitenkin se miten isossa osassa ratsastus tuntuu olevan Briteissä. Haaveilen takapihatallista, jossa voisin pitää itselleni, tulevalle aviomiehelleni ja lapsilleni omia hevosia ja voisimme perheenä ratsastaa upeissa maastoissa. Korkealentoista ehkä mutta saapa sitä unelmoida.

Briteissä on perinteistä lähteä kettujahtiin tai maastoilemaan suurella joukolla ja se on kokemus, johon tässä listassa haluan erityisesti keskittyä. Maastoilua kutsutaan sanalla "hacking" ja se on, miten olen siis käsittänyt, periaatteessa maastoilua ja maastoesteiden hyppäämistä. Kettujahti on aivan asia erikseen ja selvästi asiallisempi tapahtuma. Kaikki kaikessa sellainen yhteisöllinen ratsastus, perinteiset varusteet ja villi meno pelloilla ja metsäteillä kuulostaa ihanalta. Saattaisimpa jopa hypätä ojan tai risupuskan yli, jos sille tielle sattuisin!

8. Shetlandinsaaret

Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisimpänä haluaisin ehdottomasti päästä näkemään Shetlandinsaaret. Kauas pois Briteistä ei tässäkään listan viimeisessa kohdassa päästä mutta hieman pohjoisemmaksi kuitenkin. Shetlandinsaaret ovat pienten karvaisten ponien alkuperäsaari ja koostuvat yhdestä isosta saaresta ja muutamasta pienemmästä. Niitä ovat asuttaneet nämä pienet ponit jo vuosisatoja ja niitä liikkuu siellä vapaana vieläkin kuten Islannissa ja joissakin muissakin kolkissa maailmaa.

Shetlandinsaarissa on vain jotain niin alkukantaista ja mielenkiintoista, että tahdon siellä käydä. Kyse ei ehkä ole niinkään elämyksestä kuin mahdollisuudesta päästä luonnon ääreen ja lähes tutkimusmatkalle.

~

Siinä oli uuden vuoden kunniaksi hieman unelmointia. Ovatko nämä paikat sellaisia, joissa rakkaat lukijani olette jo käyneet tai haluaisitte itsekin käydä? Pahoittelen jos jotkut faktani ovat vääriä, kertoilen täällä pääasiassa omasta muististani ja kokemuksistani.